Suuri kiitos ja näkemiin!
Marraskuu on lopuillaan, joka tarkoittaa, että tämä on viimeinen blogiteksti. Pari kuukautta kirjoittamista on mennyt hurjan nopeasti! On ollut opettavaista ja hauskaa kirjoittaa blogia.
Katariina Räikkönen on 20-vuotias lukiolainen ja somevaikuttaja Turusta, jolla on Touretten syndrooma. Hän kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia loka–marraskuussa 2021.
Marraskuu on lopuillaan, joka tarkoittaa, että tämä on viimeinen blogiteksti. Pari kuukautta kirjoittamista on mennyt hurjan nopeasti! On ollut opettavaista ja hauskaa kirjoittaa blogia.
Tic-puheeni muistutti etäisesti milloin mitäkin maailman kieltä. Noin tunnin huusin ja puhuin sanoja, jotka eivät tarkoittaneet mitään. Silmät vaeltelivat, menivät kieroon ja olivat sumeat. Asumisyksikköni ohjaaja istui edessäni ja koppaili milloin mihinkin suuntaan putoavaa päätäni.
Teininä minulla alkoivat yhtäkkiä oireet, jollaisia en ollut ennen nähnyt kenelläkään. Silloin pelotti, tuntui yksinäiseltä ja epäilin onko sellainen edes mahdollista. Peloissani mietin, olenko jotenkin tietämättäni keksinyt tai aiheuttanut omat kummalliset oireeni. Myöhemmin saamani vertaistuki on ollut korvaamattoman arvokasta.
Tiistaina oli jännä päivä. Sain olla Maija Kantolan ja Ella Hautajärven Solmussa -podcastissa vieraana puhumassa Tourettesta. Maija ja Ella ovat mukavia ja rentoja ihmisiä. Tämä helpotti elämäni ensimmäistä podcast-äänitystä.
Minun Touretteni on varsin näkyvä ja kuuluva vamma, mutta samalla näkymätön vamma. Muut näkevät oireet, mutta eivät välttämättä osaa yhdistää niitä sairauteen tai vammaan. Oireitani voi hyvin luulla huonoksi käytökseksi tai pelleilyksi. Tuntemattomat ihmiset myös usein ihmettelevät tic-oireitani.
On kamalaa nähdä toisen kärsivän. Varsinkin, jos ei ole mitään keinoa helpottaa toisen oloa. Lukemattomia kertoja olen ollut tilanteessa, jossa en yksinkertaisesti tiedä miten voisin auttaa toista.
Luulisin, että en ole ainut, joka on huomaamattaan verrannut omaa kesäänsä muiden kesiin somen perusteella. Kaikkien kesä ei ollut yhtä kaunis kuin instagramin videoissa ja kuvissa. Haluankin muistuttaa, että et ole yksin.
Touretten kanssa elävillä on usein joku toiminta, johon keskittyessä ticit vähenevät tai jopa katoavat. Se toiminta voi olla esimerkiksi laulaminen, tietokone- tai konsolipelien pelaaminen tai instrumentin soittaminen. Minulle se on tanssiminen.
Keskiviikkoiltana kaaduin maahan ja sitten kaikki lihakseni menivät veltoiksi. Makasin lattialla tajuissani, velttona ja puhekyvyttömänä.