Tänä syksynä olen nähnyt paljon kesän 2021 parhaita hetkiä kokoavia videoita ja kuvakollaaseja. Videoilla ja kuvissa näkyy auringonlaskuja, ystävien kanssa vietettyä aikaa, veneilyä, metsässä vaellusta ja piknikejä. Katsoin älylaitteen ruutua ja huomasin automaattisesti vertaavani omaa elämääni jonkun minulle tuntemattoman ihmisen elämään.
Vaikka koin kesällä paljon hyviäkin hetkiä, oma kesä alkoi niiden videoiden ja kuvien rinnalla tuntua jopa synkältä. Kuten neljänä viimeisenä kesänä, taistelin tämänkin kesän mitä kummallisempien tic-oireiden ja pakkoajatusten kanssa.
Totta kai haluamme sosiaalisessa mediassa näyttää elämästä ne kivat ja kauniit hetket. On ihanaa, että saamme kivoilla postauksillamme hauskan fiiliksen tarttumaan myös muille. Meidän pitäisi yrittää olla vertailematta elämäämme ja omaa itseämme muihin. Olisi myös tärkeää muistaa, että sosiaalisessa mediassa lähes kaikki kuvat ja videot ovat siloteltuja versioita totuudesta.
Suomalaisen kyselytutkimuksen mukaan 16–24-vuotiaista peräti puolet koki ulkonäköpaineita sosiaalisen median takia. En ole yllättynyt. Oli kyse sitten ulkonäöstä tai vaikka kesän viettämisestä, some saa aikaan hauskan fiiliksen lisäksi myös paineita.
Luulisin, että en ole ainut, joka on huomaamattaan verrannut omaa kesäänsä muiden kesiin somen perusteella. Kaikkien kesä ei ollut yhtä kaunis kuin instagramin videoissa ja kuvissa. Haluankin muistuttaa, että et ole yksin.
❤️ Sinä, joka et uskaltanut arpien tai kehohäpeän takia mennä uimaan, vaikka oli kesän kuumin hellepäivä: Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, etkä ole yksin.
❤️ Sinä, joka olet painanut koko kesän hiki hatussa duunia: Et ole yksin.
❤️ Sinä, joka olet ollut surullinen, ahdistunut, masentunut tai peloissasi: Et ole yksin.
❤️ Sinä, joka olet sairastanut: Et ole yksin.
❤️ Sinä, joka olet epäillyt itseäsi ja tuntenut olevasi ainut ihminen ongelmasi kanssa: Et ole yksin.
Meidän tulee antaa itsemme niin kesäisin kuin muinakin vuodenaikoina tuntea ja näyttää kaikki tunteet. Meidän tulee yrittää tunnistaa hetket, joissa vertaamme itseämme muihin. Meidän tulee muistuttaa silloin itsellemme, että vertailu on turhaa ja olemme hyviä juuri näin. Elämä on todellakin outoa ja vaikeaa. Se on kaunista, rumaa ja kaikkea siltä väliltä. Sen ei kuulu olla samanlaista kuin jollain tyypillä, jota seuraamme somessa. Kaiken ei tarvitse olla kilpailu.