Ensi vuoden alussa tapahtuu kaksi uudistusta, joilla on vaikutusta myös Tukilinjan tukitoimintaan. Voimaan astuu uusi vammaispalvelulaki ja käyttöön otetaan uudet hyvinvointialueet. Suosittelen asiasta kiinnostuneita tsekkaamaan THL:n sivuilta vammaispalvelujen neuvottelupäivien tallenteet. Niistä selviää, miten uudistukset tulevat vaikuttamaan vammaisten henkilöiden palveluihin ja etuuksiin.
Esimerkiksi hyvinvointialueiden yksi tavoite on varmistaa, että koulutettua henkilökuntaa on paremmin saatavilla kaikkialla Suomessa. Tämä tuo asiantuntemusta myös vammaispalveluihin, sillä monessa kunnassa ei pätevää vammaispalvelujen henkilökuntaa ole ollut saatavilla.
Tosi hienoa, että seminaareissa ei tarvitse enää aina olla paikan päällä, vaan tärkeä tieto on saatavilla myöhemminkin!
Linkki Vammaispalvelujen neuvottelupäivien esityksiin.
Uuden vammaispalvelulain tavoitteena on myös yhdenmukaistaa palveluja ja etuuksia.
Olemme tälläkin palstalla kertoneet, miten ohjaamme apurahan hakijat selvittämään, ovatko he oikeutettuja saamaan tarvitsemansa välineen esimerkiksi Kelan, vammaispalvelujen tai sairaanhoitopiirin kustantamana. Kyseessä ovat etenkin näkövammaisten tietokoneet ja älypuhelimet sekä harrastamiseen liittyvät pyörätuolit, polkupyörät ja muut harrastusapuvälineet.
Tämä on pitänyt selvittää henkilökohtaisesti, sillä vammaispalvelulain ja lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinesuositusten tulkinnoissa on ollut eroja. Voisimme antaa lukemattomia käytännön esimerkkejä tästä alueellisesta epätasa-arvosta ja jopa virheellisistä laintulkinnoista. Esimerkkinä vaikkapa tuhansia euroja maksava sähköpyörätuolijalkapallon pelituolin hankinta.
Samassa joukkueessa pelaavat nuoret ovat todella epätasa-arvoisessa asemassa, kun toisen kotikunta maksaa puolet harrastepyörätuolin hankintahinnasta ja kuntarajan toisella puolella asuva nuori joutuu maksamaan tuolinsa kokonaan itse. Toisessa kunnassa on linjattu, ettei harrastuksen apuvälineitä tueta, vaikka tulkittava laki on täysin sama.
On hienoa, jos etuuksien toteutuminen ei jatkossa ole enää kiinni kotikunnasta!
Sote-uudistuksen tavoitteena on yhdenvertaistaa palveluja. Pääsemme täällä apurahatoiminnassa osaltamme seuraamaan, miten se käytännössä onnistuu, ovathan asiakkaamme kaikkialta Suomesta.
Tavoitteena on kuitenkin myös taloudellisen säästön saaminen. Seuraako tästä siis se, että palvelut saadaan jatkossa vain kaikkein niukimman tulkinnan mukaisesti?
Kun päätöksen teko yhdenmukaistuu, selkenevät – toivottavasti – myös lain tulkinnat niin, ettei meidän tarvitse enää ”juoksuttaa” hakijoita hakemaan etuuksia, joita toisaalla Suomessa on mahdollista saada ja toisaalla ei. Johdonmukaisen päätöksenteon luoma yhdenvertaisuus on kaikkien etu.
Sara Liukkonen
Tukitoiminnan koordinaattori