Keväällä nousi yhteiskunnalliseen keskusteluun korona-ajan aiheuttama nuorten hätä ja yksinäisyys. Nuorisopsykiatriset osastot ruuhkautuivat ja useat nuoret kertoivat mediassa, kuinka he olivat jääneet yksin koteihinsa ja kuinka opinnot eivät edenneet. Tarve tukeen kasvoi.
Meiltä kysytään usein, voiko mielenterveyskuntoutuja ylipäätään hakea Tukilinjan tukea. Toden totta voi! Noin puolet Tukilinjan tuen saajista on tällä hetkellä mielenterveyskuntoutujia. Yleisimpiä toimintarajoitteita hakijoilla ovat mielialahäiriöt, kuten masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, sekä skitsofrenia.
Tukilinjan tavoitteena on paikata toimintarajoitteisten ihmisten turvaverkon aukkoja. Syy, miksi juuri mielenterveyskuntoutujat hakevat niin paljon Tukilinjan apurahoja on se, että usein juuri he ovat niitä väliinputoajia, joille yhteiskunta ei tarjoa yhtä hyvää palveluverkkoa kuin vaikkapa liikuntarajoitteisille henkilöille.
Kun tuen hakijana on psyykkisiä haasteita kohdannut nuori, koetamme auttaa häntä joustavasti. Emme esimerkiksi edellytä sitä, että hänellä olisi jo tarkkaan määritetty diagnoosi, kun hän apurahaa hakee. Kun nuorelle kehittyy mielenterveyden häiriö, voi kestää vuosiakin, ennen kuin hänelle annetaan vaikkapa skitsofreniadiagnoosi. Nuoren elämässä kun voi olla myös ohimeneviä psyykkisiä kriisejä.
Keskeistä meidän kannaltamme on se, että hakemuksesta käy ilmi, miten paljon ja kuinka pitkäkestoisesti nuoren oireet hänen toimintakykyään rajoittavat. Usein jo pienellä, oikeaan aikaan annetulla tuella voimme edistää sitä, että nuori kuntoutuu ja pääsee opiskelun kautta kiinni työelämään.
Toivommekin, että juuri nuoret ja heidän tukiverkostonsa löytäisivät Tukilinjan tarjoaman tuen.
Erityisen tehokkaaksi auttamiskeinoksi ovat osoittautuneet nuorille myöntämämme apurahat harrastustoimintaan. Mielekkäällä harrastustoiminnalla voi olla laaja-alaisia ja pitkäkestoisia vaikutuksia kuntoutumisen polulla. Mieluisa harrastus tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden kiinnittyä yhteiskuntaan ja välttää syrjäytyminen. Pieneltäkin tuntuva tuki harrastukselle voi olla nuorelle aivan olennainen ja arvokas sysäys oikeaan suuntaan.
Millaista tukemme harrastustoimintaan sitten on? Se voi olla vaikkapa järjestelmäkameran hankinta masennusta sairastavalle opiskelijalle, jota luontokuvaus kannustaa liikkumaan kodin ulkopuolella niin, että myös opiskelukyky pysyy yllä. Tuki voi olla apuraha kuntosalijäsenyyteen, jonka avulla nuori pääsee harrastamaan liikuntaa hyviin olosuhteisiin, muiden ihmisten pariin. Tai miksei vaikkapa laskutuslupa taidetarvikkeiden hankintaan, joita kuvataiteen opiskelija tarvitsee paitsi opinnoissaan myös vapaa-ajallaan.
Lisää esimerkkejä löydät tuttuun tapaan tämän lehden viimeisiltä sivuilta!
Sara Liukkonen
Tukitoiminnan koordinaattori