Eilen sain viimeisenkin kurssin merkinnän Wilma-järjestelmään. Vihdoin minulla on valmistumiseen vaadittavat 75 kurssia suoritettuna. Nyt näyttää vahvasti siltä, että minusta on tulossa joulukuussa ylioppilas. Niin siistiä! Olen ylpeä itsestäni, mutta en olisi pystynyt tähän ilman kouluni tukea.
Kun tulin Puolalanmäen lukioon vähän yli neljä vuotta sitten, olin täynnä intoa, voimaa ja tarmoa. 15-vuotiaalla minulla oli ideota, tavoitteita ja mielipiteitä. Ensimmäisenä lukiovuotena hain stipendiä kansainväliseen lukioon ulkomaille. Sain stipendin Costa Ricaan ja olin jättämässä Puolalanmäen lukion taakseni.
Touretten oireet kuitenkin räjähtivät enkä päässyt lähtemään Costa Ricaan. Minut otettiin avosylin vastaan takaisin Puolalanmäen lukioon. Minua jännitti palata kouluun sairaslomalta, koska olemukseni oli muuttunut täysin. Kirosanat, keskisormet, ja kärrynpyörät lentelivät. Tic-oireeni olivat näkyviä ja kuuluvia. Niitä oli mahdoton piilottaa.
Avoimuus oli jo silloin kaiken a ja o. Pyysin, että oireistani kerrotaan kaikille ennen kuin palaan sairaslomalta ja jokaisen lukuvuoden alussa. Oppilaille, opettajille ja koko koulun henkilökunnalle kerrottiin, mistä Tourettessa on kysymys. Sen takia ongelmia ei tullut. Minua ei ole kertaakaan lukiossa kiusattu tai edes katsottu pahasti, vaikka olen sanonut ja tehnyt ticcinä tyhmiä asioita. Muut opiskelijat eivät valittaneet tic-oireistani, koska tiesivät, etten tee niitä tahallani.
Haluan kiittää rehtoria Joukoa ja apulaisrehtoria Jattaa. He aina niin hyväsydämisesti saivat kaikki asiat järjestymään. Aamulla ennen ylioppilaskokeen alkua saavuin panikoiden paikalle, mutta henkilökunnan rauhallisuus jännittävässä tilanteessa vei pahimman paniikin pois. Ylioppilaskirjoitukset onnistuivat hyvin. Vaikka erityisjärjestelyjen toteuttaminen vaati koulun henkilökunnalta varmasti normaalia enemmän työtä, sen ei annettu näkyä minulle. En ikinä joutunut kuulemaan, että minusta olisi vaivaa. Minut kohdattiin aina ystävällisesti ja tasavertaisena.
Haluan kiittää opettajia esimerkiksi siitä, että he järjestivät minulle oman tilan ja lisäajan kokeisiin. Kiitän myös opiskelijoita ymmärryksestä ja kannustuksesta. Sain opiskella rauhalliseen tahtiin ja omien voimavarojeni mukaan. Minua kuunneltiin ja ymmärrettiin, vaikka opintoni etenivät hitaasti. Sain aivan ihanalta opinto-ohjaajalta Eijalta kannustusta ja tukea opintojen suunnitteluun.
Kiitos siis Puolalanmäen lukion opettajille, opinto-ohjaajille, rehtorille, vararehtorille, siivoojille, ruokalan keittäjille ja kaikille koulussa toimineille. Kiitos myös muille opiskelijoille! Teidän ymmärryksenne ansiosta pystyin käymään koulua. On ihme, että minusta tulee ylioppilas kaikista vaikeuksista huolimatta. Ilman teidän työtänne ja tukenne tämä mahtava “ihme” olisi todennäköisesti jäänyt tapahtumatta. Kiitos!
Tässä viimevuotisessa Youtube-videossani kerron koulunkäynnistä ADHD:n ja Touretten kanssa: