Minä, viisi muuta asumisyksikköni nuorta ja kaksi ohjaajaa lähdimme Varsinais-Suomesta Helsinkiin Linnanmäen Valokarnevaaleihin. Uskaltauduin moniin sellaisiin huvipuistolaitteisiin, joissa en aikaisemmin ole käynyt. Ticcejä oli, ainahan niitä, mutta niistä huolimatta pystyin vielä iltapäivällä nauttimaan tunnelmasta. Valokarnevaalien valot olivat kauniita, söin hattaraa ja päivä oli tosi hauska.
Huvipuistopäivä oli lopuillaan ja olimme suunnitelleet, että käymme vielä muutamassa laitteessa, sitten lähdemme syömään ja ajamme kotiin. Tapahtui kuitenkin se, mitä moni Touretten kanssa elävä pelkää: tic-kohtaus julkisella paikalla. Eikä meillä ollut edes kohtauslääkkeitä eli “tarvittavia” mukana.
Sätkin, kouristelin koko kehon voimalla, potkin ilmaa, huusin, karjuin, kiljuin ja pyörin kovalla asfaltilla. En siinä hetkessä pystynyt järkytyksen ja huutoitkun takia puhumaan. Ihmisiä oli paljon. Osa katsoi ihmeissään ja osa tuli tarjoamaan apua.
Vaikka ticit vielä jatkuivat voimakkaina, järkytys laantui ja pystyin taas puhumaan. Kiljahdusten, kouristusten ja huutojen välillä hoin kaikille ympärillä oleville kuinka minun ticcejäni ei saa estää. Piti soittaa ambulanssi ja lähteä päivystykseen hakemaan tarvittavat lääkkeet. Kun apu saapui, selitin taas kerran ticcien lomasta ensihoitajille, että ticcien estäminen sattuu ja että niin ei saa tehdä. Hoin sitä, koska pelkoni joutua tilanteeseen, jossa pakkoliikkeitä rajoitetaan fyysisesti on valtava.
Ensihoitajat ymmärsivät, eivätkä laittaneet turvavöitä liian tiukasti kiinni. He olivat ammattitaitoisia ja ymmärtäväisiä. Päivystyksessä isot tic-liikkeet ja -äännähtelyt jatkuivat ja jouduin odottamaan, että saan tarvittavat lääkkeet. Kohtaus oli kamalan raskas. En muista ollenkaan, milloin lopulta nukahdin. Ohjaajat olivat kantaneet minut nukkuvana autoon ja ajoivat yön pimeydessä meidät kuusi nuorta takaisin kotiin.
Aamulla heräsin omasta sängystä ja olin tyytyväinen siitä, että kohtaus oli ohi. Tuntui siltä, että olisin suorittanut triathlonin, jossa lisäesteenä olisi ollut breakdance -tanssisuoritus, nyrkkeilymatsi ja kirkumiskilpailu. Kaikki ilman lämmittelyä tietysti.
Kerron kohtauksista ja niihin suhtautumisesta lisää Instagram-tililläni: @katariinaraikkonen