KEVÄÄN POIKKEUSOLOT näkyivät Tukilinjan tukitoiminnassa monelle tavalla, joista varsinkin yksi yllätti meidät tukitoiminnan työntekijät: apurahahakemusten määrän laski. Tilanne oli uusi, sillä tähän asti hakemuksia on tullut joka vuosi entistä enemmän. Tämä antoi meille tarvittavaa aikaa keskittyä etätyön menetelmien kehittämiseen. Positiivinen puoli hakemusten määrän pienenemisessä oli sekin, että olemme voineet käsitellä saapuneet hakemukset aiempaa nopeammin. Tuen tarve ei ole kuitenkaan minnekään kadonnut, joten on mahdollista, että tilanteen ja palvelujen normalisoituessa edessämme on hakemustulva.
MEISSÄ ON herännyt myös huoli niiden henkilöiden tilanteesta, joilta hakemus on nyt jäänyt tekemättä. Yksinäisyys ja osattomuus ovat voineet lisääntyä harrastusten ja kuntoutuskäyntien puutteessa. Uutena piirteenä hakemuksissa on se, että Tukilinjalta haetaan nyt entistä useammin sellaisia apuvälineitä ja palveluita, kuten pyörätuoleja ja tulkkausta, jotka kuuluvat lakisääteisten tahojen kustannettaviksi. Onko ohjauksesta nyt tingitty vai onko totta se, mitä saa median kautta usein kuulla: että lakisääteisten palveluiden ja apuvälineiden saatavuus on Suomessa heikentynyt?
OLEMME uudessa tilanteessa ymmärtäneet senkin, miten suuressa roolissa opetus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat olleet apurahaa tarvitsevien henkilöiden hakuprosessin alkuun panemisessa ja hoitamisessa. Vaikuttaisi vahvasti siltä, että suuri osa hakijoistamme on ohjautunut hakemaan apurahaa nimenomaan jonkun ammattilaisen toimesta. Korona-ajan etätapaamisissa on ilmeisesti keskitytty vain pakollisiin palveluihin, ja ohjaaminen apurahojen hakemiseen niiden täydentämiseksi on jäänyt vähemmälle.
OHJAUKSEN PUUTE on näkynyt myös liitteiden puutteena: Moni hakemus saapuu nyt ilman käsittelyssä tarvittavia lääkärinlausuntoa tai asiantuntijan suositusta. Usein hakija kertoo syyksi sen, ettei ole saanut vastaanottoaikaa. Joko kaikkia palveluita ei edelleenkään ole etänä tarjolla tai sitten hakijalta puuttuvat etätapaamiseen tarvittavat laitteet ja yhteydet.
HALUAMME kuitenkin poikkeusoloissakin tavoittaa ihmiset, jotka tukeamme tarvitsevat. Saavutettavan neuvonnan ja ohjauksen puute näyttää olevan tässä ongelmana, joten vetoammekin nyt kolmannen sektorin toimijoihin yhteistyön rakentamiseksi: Tukilinjalta voivat myös pienet järjestöt ja yhdistykset hakea tukea esimerkiksi etäneuvonnan palveluissa tarvittavien välineiden hankintaan.
TÄLLÄ HETKELLÄ kannetaan monella taholla huolta siitä, miten kolmannen sektorin järjestöjen rahoitus ylipäänsä jatkossa turvataan, kun rahapelituottojen pohjalle rakentunut tukirahoitus on vastatuulessa. Kriisin aikana suomalaisten tarve käyttää myös kolmannen sektorin monipuolisia toimintoja ja palveluita on vain kasvanut. Koetamme osaltamme auttaa pieniä järjestöjä niiden tärkeässä vertaistukityössä.
Syysterveisin,
Sanna Nupponen
Tukilinjan tukitoiminnan koordinaattori