Vähävaraisuus on keskeinen kriteeri Tukilinjan apurahojen myöntöperusteissa, ja siitä myös usein kysellään. Suuntaa-antavina tulorajoina käytämme apurahoja myönnettäessä Tilastokeskuksen pienituloisuuden rajoja, joihin vaikuttaa ruokunnan koko.
Syy vähävaraisuuteen liittyy usein toimintarajoitteeseen. Alaikäisten apurahan hakijoiden perheissä toinen vanhemmista on usein omaishoitajana tai osa-aikatyössä. Perheitä saattaa kuormittaa myös vanhempien työttömyys tai työkyvyttömyys. Hakijoiden joukossa on paljon yhden vanhemman perheitä, maahanmuuttajaperheitä ja monilapsisia perheitä. Toimintarajoitteisten opiskelijoiden voimavarat riittävät usein vain opiskeluun, joten he eivät jaksa käydä sen ohella töissä.
Hyvästäkin koulutuksesta huolimatta vamma tai sairaus on monella apurahan hakijalla vaikeuttanut työn löytämistä, ja syytä on myös työnantajien asenteissa. Siksi he ovat pitkäaikaistyöttömiä tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos työhistoriaa ei ole kertynyt, eläkettä saa verojen jälkeen vain noin 760 euroa kuussa. Ansiosidonnainen työkyvyttömyyseläkekin jää pieneksi, jos eläkkeelle joutuu jäämään kesken työuran. Jotkut pitkään sairastaneet hakijat ovat saaneet enimmäismäärän sairauspäivärahaa, mutta heille ei ole myönnetty työkyvyttömyyseläkettä. Työkyky ei silti riitä avoimille työmarkkinoille.
Emme voi ratkaista vähävaraisuutta tai yhteiskunnan tukimuotojen aukkoja, mutta tärkeän toiveen tai unelman saavuttamisessa voimme usein auttaa. Apurahalla on monesti ollut ratkaiseva merkitys, kun tuen saajat ovat edistyneet opiskeluun, työllistymiseen tai harrastamiseen liittyvissä päämäärissään. Näin he itse kertovat:
”Tietokone on opinnoissa välttämätön. Ilman tukea en olisi pystynyt hankkimaan sitä ja opinnot olisivat käytännössä pysähtyneet täysin.”
”Mahdollistanut lainattoman yrittämisen aloituksen sekä jatkon tarvikehankintojen kohdalla. Lainattomuus on ollut ratkaisevan tärkeää yritykseni toiminnassa, kun laskutukseni ei ole aivan riittävää tarpeeksi suuriin tuloihin… Olisi ollut mahdotonta ottaa lainaa hankintoihin, vaikka olivat yritykselle täysin välttämättömiä, sillä en olisi pystynyt maksamaan lainoja takaisin.”
”Pääsin ulkomaille harjoitteluun, joka on ollut minulle suuri toive koko elämäni aikana. Pelkäsin kuitenkin etten sairauden takia pystyisi liikkumaan itsenäisesti ulkomailla. Tukilinjan tuen takia pystyin toteuttamaan tämän unelman, ja samalla suoriutumaan koulutehtävistä ulkomailla ollessani.”
”Paralympiatason urheilijana eläkerahoilla eläminen on raskasta. Joudun joka päivä miettimään raha-asioita, etsimään yhteistyökumppaneita ja elämään kädestä suuhun. Tuki helpotti tavoitteeseeni pääsyä, kun arkeen mahtui stressittömiäkin päiviä. Pystyi siis hetken keskittyä vain olennaiseen eli itse treenaamiseen.”
(Tuensaajien kyselytutkimus, 2016.)
Kirsi Tuovinen
Tukitoiminnan koordinaattori