Lehtemme myyjiltä kysytään välillä, mihin Tukilinjan apurahoja tarvitaan. Eikö yhteiskunta kustanna kaikkia vammaisten henkilöiden tarvitsemia apuvälineitä ja palveluita? Pitkäjänteinen apurahatoimintamme on antanut meille toisenlaisen kuvan. Julkisissa tukimuodoissa on puutteita, ja osa toimintarajoitteisista henkilöistä jää ilman kipeästi tarvitsemaansa tukea. Tavoitteenamme on täyttää näitä aukkoja, jotta opiskeleminen, työllistyminen ja harrastaminen sujuisivat tasa-arvoisemmin.
ESIMERKKEJÄ: Toimintaterapeutti on suositellut kehitysvammaiselle koululaiselle tablettitietokonetta hienomotoristen taitojen ja hahmottamisen harjoitteluun. Laitetta ei ole mahdollista saada kuntouttavan harjoittelun välineeksi yhteiskunnan tuella eikä perheellä ole varaa hankkia sitä. Perhe hakee tablettia Tukilinjasta ja saa myönteisen päätöksen. Toimintaterapeutti lataa tablettiin kuntouttavia pelejä ja lapsen oppimisvalmiuksien harjoittelu alkaa edistyä.
Lukiossa opiskeleva nuori ei pysy opetuksessa mukana. Hän lukee ja kirjoittaa hitaasti, ja luetun ymmärtäminen on vaikeaa. Nuori käy lukiyhdistyksessä apuvälinearvioinnissa. Hänelle suositellaan skannaavaa kynää ja tietokonetta. Kynä muuttaa painetun tekstin sähköiseen muotoon, jolloin sitä voi kuunnella tietokonesovelluksen ääneen puhumana. Tällaisia apuvälineitä ei pidetä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä, joita sairaanhoitopiiri myöntää. Kela ei puolestaan yleensä myönnä tietokonetta henkilöille, joilla on oppimisvaikeus. Koska alaikäisen nuoren vanhemmat ovat vähätuloisia, he hakevat ja saavat nuoren tarvitsemat välineet Tukilinjalta.
Vastavalmistunut laitoshuoltaja on saanut osa-aikatyön, mutta työmatka linja-autolla tuntuu vaikealta paniikkihäiriön ja julkisten paikkojen pelon vuoksi. Autolla matka sujuisi, mutta sen hankintaan eivät säästöt riitä. Hän tutustuu Tukilinjan kulkuvälineapurahan hakuohjeeseen ja selvittää ensin, voisiko saada tukea kunnan vammaispalveluista. Hänen toimintarajoitettaan ei kuitenkaan pidetä sellaisena, jonka perusteella pääsisi vammaispalvelun asiakkaaksi. Tukilinjan apuraha jää ainoaksi mahdollisuudeksi.
Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva artesaani haluaa myydä käsitöitään tapahtumissa. Hän tarvitsee teollisuusompelukoneen, käsityötarvikkeita ja myyntikatoksen, joihin hänellä ei ole varaa. Hän hakee Kelan elinkeinotukea, jota ei saa, koska hänen ei katsota saavan toiminnalla merkittävää lisätuloa. Tukilinjalta hän voi kuitenkin hakea ammattimaisen harrastamisen apurahaa, joka on tarkoitettu tukemaan keikkaluonteista työntekoa.
Meillä on kokemusta myös uudenlaista toimintaa aloittaneista yhteisöistä, jotka eivät ole voineet hakea STEA:n (entisen RAY:n) avustusta toimintansa pienimuotoisuuden vuoksi. Jos katsomme toiminnan laadukkaaksi, olemme voineet tukea näitä yhteisöjä joko yhteisöapurahalla tai Vuoden Toimija -apurahoilla. Usein olemme sitten parin vuoden kuluttua kuulleet näiltä toimijoilta iloisia uutisia STEA:n avustuspäätöksistä.
Saamme usein myönteistä palautetta juuri niiltä apurahan saajilta, jotka kokevat olevansa väliinputoajia palvelujärjestelmässä. Ilman teitä tilaajia emme olisi voineet heitä tukea. Välitän siis heidän kiitoksensa teille!
Kirsi Tuovinen
Tukitoiminnan koordinaattori