Blogilinjalla: Monica

Vaakatasopäivä

Heinäkuun eka keskiviikko, pihalla sade lakannut ja pilvisyys vaihtunut auringonpaisteeseen. Suunnitelmissani oli tälle päivää pyykinpesu ja alakerran siivojen aloittaminen. Mutta, kuinkas sitten kävikään ja päiväni menikään. Ei niin kuin itse olin ajatellut.

Elämä monisairaana on välillä erittäin haastavaa. Milloin mistäkin syystä. Viime viikolla helteet veivät voimani, ja laukaisivatpa ne Menieren oireitakin. Vointini huononi. Tällä viikolla oon kärsinyt kovastakin päänkivusta. Päänkipuni voi johtua ME/CFS:stä. Kipuni on lihasperäistä, ja tämän lisäksi migreeniäkin. Todennäköisesti edelleen Meniereäkin seassa. En oikein tiedä itsekään mistä johtuvaa mikäkin kulloinkin on. Yhtenä syynä päänkipuuni voisi olla helteitten vaikutuksesta ehkäpä liikatoiminnalle pompsahtanut kilpirauhasen vajaatoiminta. Ota tässä nyt sitten selvää mikä on homman nimi. Voimiani tämä kipu kuitenkin vie valtavasti, aivan tolkuttomasti. Tänään voimani ovatkin olleet totaalisen hus veks pois. En oo kyennyt juurikaan muuta kuin nukkumaan ja makoilemaan vain. Tuijotellut kattoa.

 

Liikaunisuuden takia tarvitsen päivittäin 2 – 4 tunnin päiväunet. Sitten kun iskee tälläinen huonompi vointi ja päivä, yhdet päikkärit eivät riitäkään. Mutta mikä onni onkaan kun nukuttua saan. eivät edes kivut häiritse untani. Oon nukkuessani aivan taju kankaalla, nukun kuin tukki. Tänään oon nukkunut suurimman osan päivästä. Kissamme Mössö kaverinani. Välillä sängystä soffalle siirryttiin. Täällä soffalla maaten tätäkin kirjoittelen.

 

Ja jotten liian helpolla pääsisi, ei pelkkä päänkipu jokapäiväisten laaja-alaisten oireitteni lisäksi riitä. Heti kun nousen jalkeille, alkaa kova pahoinvointi ja huimausta. Tänään ei sentään rytmihäiriöitä oo ollut, eikä kuumeista oloa. Toivottavasti ei tulekaan. Yleensä tälläisenä päivänä nämä kaikki ovat kuvioissa mukana.

Mikä tähän olotilaan sitten auttaa? Ei välttämättä muu kuin aika. Kipulääkkeet vähän voivat päänkipua helpata, mutta eivät suurta autuutta tuo. Kylmägeelipakkaus turruttaa hetkeksi kipua. Yritän oloani kohentaa juomalla vettä ja ottamalla suolaa, juomalla elektrolyyttijauhetta, olemalla hiljaisuudessa, ja mieluiten hämärässä huoneessa. Mutta sanoisin unen olevan paras lääke. Ja muutenkin lepo, lepo ja lepo. Kaikki tekemiset on ehdottomasti unohdettava. Niitten aika on toiste.

Huomiselta odotan parempaa vointia. Ehkä oonkin aivan ok. Tai sitten en, ja lepäilyt jatkuvat. Ei voi tietää ei.

En mielelläni teekään mitään kovin sitovia suunnitelmia. Aina kun on varauduttava siihen, jotta edessä onkin yksi tai useampi vaakatasopäivä.

-Monica-