Se on huomenna elokuu, jestas. Menipäs kesä- ja heinäkuu nopeasti. Bloggaamiseni on tullut päätökseen, viimeistä tekstiäni teille kirjoittelen.
Kuten jutuistani olette huomanneet, en kotoani juurikaan mihinkään liiku. Mutta, kotona on hyvä olla. Maailman paras ja tärkein paikka. Ollut aina.
“Paratiisi
on siellä,
mistä ei ole
ikävä
minnekään.”
Kesässä melkeinpä parasta on ollut pyöräilemään pääseminen. Se on ollut mulle todella iso ilon aihe. On tullut ulkoiltuakin sen ansiosta enemmän kuin mitä menneinä viime kesinä. Kirkolle on tullut pyöräiltyä monta kertaa. Mahtavaa kun ei ole joka kerta tarvinnut autolla lähteä.
Kiitänkin sydämestäni lahjoittajia, jotka mahdollistavat Tukilinjan myöntämät apurahat! Olette toteuttaneet/toteutatte paljon haaveita. Annatte niin monelle mahdollisuuden siihen, minkä ei ole koskaan uskonut toteutuvankaan. Mikä/mitä se sitten meidän kunkin kohdalla onkaan ollut ja on. Paljon iloa ja hyvää mieltä, puolin ja toisin.
Ja tietenkin isot kiitokset Tukilinjan porukalle! Kiitos kun toitte kevääseeni ja kesääni paljon iloa apurahanne kautta. Ja tulevaan. Kiitos myöskin mahdollisuudesta toimia bloggarinanne, oon yhtä kokemusta rikkaampi, kiitos tästä!
Kiitos sinulle joka olet juttujani lukenut, kiitos paljon! Toivottavasti kesäsi on mennyt mukavasti. Olisit kokenut hyviä hetkiä, edes pienen pieniä sellaisia. Toivon sinulle kaikkea hyvää nyt ja tulevaisuudessa! ❤️
Mukavaa loppukesää teille kaikille!
Heippa!
T: Monica
