Näin kesäisin pihalla yksi mun lempipuuhistani on puutarhassa kukkapenkkien laittaminen ja hoitaminen. Ihanan rentouttavaa, terapeuttista puuhaa, silloin kun siihen kykenen.
Ostin viikolla pari uutta perennaa isoimpaan kukkapenkkiini. Myskimalvaa ja punapäivänkakkaraa. Ajattelin tänään ne yhtäkkiä laittaa ja samalla vähän rikkaruohoja nyppiä. Sain siinä sitten pari ideaakin, ja niin muutama perenna vaihtoikin paikkaansa. Lisäilin multaa ja laitoin muutaman kukkatuenkin. Mun päiväni kuluikin oikein leppoisasti kukkapenkissä kyykkien/konttien, samalla aurinkoisesta ja lämpöisestä päivästä nautiskellen.
Tämä isoin kukkapenkkini onkin oikea ikuisuusprojekti. Se ei varmaan koskaan tule olemaan täysin valmis. Mutta riittääpä tekemistä tulevillekin kesille.
Mun lemppariperennoja on kullerot, varsinkin oranssi, ja tarhapäivänliljat. Vaikka kukka kuin kukka, ihania ne ovat kaikki, lajista ja väristä riippumatta.
Mä niin nautin niistä hetkistä, kun kukkien ja mullan kanssa saan ja kykenen hääräämään. Iso onnen ja ilon aihe mulle. Antaa todella paljon. Joskin kropan päälle käy ja ottaakin, mutta tauottelemalla ja hissunkissun tehden pääsen yleensä suht koht vähillä oireitten pahenemisilla.
“Joskus onneen riittää
oma hetki puutarhassa
kukkien seassa,
taivaan alla.
Joskus onneen riittää
vain mullan tuoksu
nenänpäässä.”
Onpa tuolla kukkien seassa tullut joskus kyyneleitäkin päästettyä. Mutta niin kuin Ralph Waldo Emersonkin mietelauseessaan sanoo;
“Puutarhalapioni parantaa kaikki haavani.”
Kyllä se niin pakkaa olla. Ainakin jollakin tavalla helpottaa. Yksi asia ainakin on varmaa, ja se on se, jotta pihalla kukkien kanssa vietetty aika on oikein hyvää ja kunnon puutarhaterapiaa.
-Monica-