Kulunut viikko helteineen on ottanut voimilleni. Ilma on ollut liian raskasta ja painostavaa mulle. Ukkonen jyrisikin melkein joka päivä, mutta onneksi kunnon ilmat kiersivät meidät kaukaa. Ukkosta kun pelkään, ei paremmin olisi voinut mennäkään. Ja ihan mukavaa kaikinpuolin kun ensi viikolle onkin luvattu vilpoisempaa ilmaa.
Viikon ulkoilut jäivät aivan vaan pariin päivään. Huomattavasti parempi toki tuokin, se kun ei ollenkaan. Alkuviikosta pyöräilin kirkolle asioille. Monta hyvää puolta yhdellä pyöräreissulla, kätevää. Toisena päivänä siistin isoa kukkapenkkiäni; nypin rikkaruohoja ja laitoin pari uutta kukan alkuakin. Tämä ilo kuitenkin kostautui kipujen yltymisenä, ollen tuskaa tuskan päälle. Mutta, nyt kivut jo helpottaneet huomattavasti. Hyvillä mielin kuitenkin siitä kun pyöräilemään pääsin ja kukkapenkinkin sain siistittyä.
Loppuviikosta mulle tuli vuosi lisää ikää. Äkkiä se vuosi taas vaan meni. Mutta hyvältä tuntuu ja kiitollinen oon kun vanheta saa. Asia joka ei ahdista. Ehkä tähän vaikuttaa sairautenikin, oon oppinut olemaan kiitollinen ja tyytyväinen siihen mitä on. Elämään jollakin tavalla hetkessä. Mutta kuitenkin innolla odottaen sitäkin mitä elämä vielä eteen tuokaan. Toivottavasti paljon kaikenlaista hyvää (ikävät asiat on jo niin nähty).
Viikossa ehdottomasti parasta on ollut, kun sain hoitaa “mumman” tehtäviä. Niin ihanaa ja mukavaa viettää aikaa pikkuisen kanssa ollen. Nautin yhdessä vietetystä ajastamme täydestä sydämestäni ❤️
Tämä sunnuntaipäivä onkin sitten mennyt suurimmaksi osaksi nukkuessa ja soffalla pötkötellessä. Mielessä pyörinyt kaikenlaisia ilon ja onnen aiheita. Kivuista, väsymyksestä sun muista viis; tämä päivä on ollut positiivisten ajatusten ja asioitten päivä.
“Kaikki kirkkaat maailman väritä, älä unohda niitä!
Vihreä, sininen, keltainen, punainen.. Lista jatkuisi äärettömyyksiin.
Koe ne sydämelläsi!
On sääli, jos värien keskellä joku tekee elämästään mustavalkoista.”
-Monica-