Harmaat sateiset päivät saivat pitkästä aikaa mut palapelin kimppuun. Oikein passelia hommaa tuollaisille päiville. Tämä nyt kesken oleva on 1000 palan “Maryland Mountain Express” (artikkelikuvassa).
Ensimmäisen palapelini tein joskus 5 – 6 vuotta sitten. Tuli silloin komeroa siivotessa vielä muoveissa oleva laatikko vastaan. Tämän 1000 palan pyöreän “The Animal Family” palapelin olivat poikani saaneet tuolloin jo kymmenisen vuotta aiemmin. Mutta koska heitä ei suuremmin palapelit ikänä ole kiinnostaneet, oli tämä jäänyt ja unohtunut komeron kätköihin. Niimpä mä tuon löydettyäni päätin aikani kuluksi ruveta tekemään sitä. Ja siitä se into sitten lähtikin.
Oon näitten vuosien aikana tehnyt parikymmentä palapeliä. En sen enempää kuitenkaan. Kaikki olleet 1000 – 1500 palan. Tykkään tehdä sellaisia mitä voisin laittaa kotona seinällekin. Tällä hetkellä kehyksiin ja seinälle on päässyt neljä. Ehkä en enempää koskaan tule näkösälle laittamaankaan, mutta voin vaihtaa jo olemassa oleviin kehyksiin toisia palapelejä. Kaikki tekemäni kun ovat kasattuina kaapissa, en ole uudestaan paloiksi laittanut. Kaikkista komein tekemäni on varmaankin 1000 palan “Whispered Dream”. Joka pääsikin heti valmistuttuaan seinälle.
Palapelin tekeminen on todella mukavaa ajankulua. Ja niin rentouttavaa. Paloja etsiessä ja pyöriteltäessä unohtuu mielestä kaikki muu. Ja onhan se mitä mainiointa aivojumppaakin. Mitä haastavampi palapeli, sen mukavempi ja enempi mun mieleeni. Haastetta on oltava.
Joskus saan valmiiksi hyvinkin nopeasti, joskus jää lojumaan viikoiksikin, kunnes taas yhtäkkiä innostun jatkamaan. Yksi palapeli on jäänyt kesken, ja lopulta se menikin takaisin laatikkoonsa. Oli aivan ensimmäisiä mitä oon tehnytkään. Siinä taivas oli mahdoton, ei lopulta enää mielenkiinto riittänyt. Mutta oon tämänkin ajatellut vielä joskus tehdä. Ehkäpä seuraavaksi.
Aloitan aina reunapaloista. Tämän jälkeen katson jonkun helpohkon tuntuisen kohdan mitä lähden tekemään. Monesti alku ollut mahdottoman vaikea, mutta aina siitä eteenpäin on päässyt. Toista kertaa en kesken ole jättänyt, enkä jätä. Sitä joinkin osaa katsoa paloja erilailla kuin mitä aivan ensimmäisten tekemieni palapelien kohdalla. Kaikki ovat valmiiksi tulleet. Ja niin tulee vielä tuo kesken lopetettukin. Sen taivaankin tulen kasaan saamaan – pala palalta.
-Monica-