Viimeinen viikko – puolitoista on ollut monella tapaa vähäisiä voimiani kuluttavaa. Ollut kaikenlaista menoa ja tekemistä, ja omia arjen asioitani, jotka ovat kuormittaneet mua niin fyysisesti kuin henkisestikin. On ollut niin hyvän kuin pahan mielen juttuja. Mutta, kaikkea en tässä nyt lähde avaamaan. Mennään ilon kautta.
Viikko sitten juhlittiin läheisen ylioppilaaksi valmistumista. Olivatkin jo peräti toiset juhlat tämän vuoden puolella joissa olimme. Harvinaista mun elämässäni. Mutta olihan se mukavaa kun pystyin kumpaankin osallistua ja mukana olla. Oikein mukavia, hienoja juhlia molemmat.
Yritin viikolla tehdä puutarhahommia, jotka olen yleensä aina tehnyt jo heti keväällä ilmojen lämmetessä, mutta jotka nyt tänä vuonna ovat vaan joutuneet odotella tekijäänsä. Ihmeen hyvin kykenin ja valmistakin tuli. Joskin kärsiäkkin jouduin. Vaikka rasitus hyvin vähäistä olikin, oli se tällä kertaa liikaa mun kropalleni. Seurasi PEM-oireet (Post-Exertional Malaise) eli rasituksen jälkeinen huonovointisuus. Onneksi sitä ei kuitenkaan päivä kaupalla kestänyt.
Kerroin esittelyssäni käyväni joskus harvoin keikoilla. Perjantaina oli tälläinen harvinainen ilta. Seinäjoella Rytmikorjaamolla lavan otti haltuunsa Lauri Tähkä. Oi että, oli aivan mielettömän ihana, mahtava keikka. Taattua upeaa Tähkää. Mä niin nautin. Musiikki vie aina niin mennessään. Tekee hyvää. Rentouttaa tätä kipujen kanssa elävää, voimatonta, väsynyttä, monisairasta naista. Ja koska mulla oli mieheni kuskinani, ei tarvinnut murehtia ajomatkojakaan, eikä pelätä sitä jos vointini yhtäkkiä huononeekin. Sain ottaa niin rennosti kuin vain mahdollista. Iso ilonaihe mulle. Keikkapaikkana Rytmikorjaamo on todella kiva, hyvä paikka. En voi muuta kuin kehua. Kaikinpuolin. Suosittelen käymään jollet vielä ole käynyt! Vaikka kauempaakin. Itselläni matkaa tulee noin 70 km. Laitanpa tähän linkin heidän sivuilleen, käy tutustumassa jos yhtääkään kiinnostaa; https://www.rytmikorjaamo.fi/klubi
Eilen meillä kävi odotettuja läheisiä kyläilemässä. En ollut heitä pitkään aikaan nähnytkään, johtuen välimatkastamme. Mielelläni heitä useammin näkisin. Ja ie sentään, toivat mulle ison, ihanan kesäkukka-asetelman. Vaikka olisivat kyllä voineet tulla ihan vaan kahta kättä heiluttaenkin. Toisten näkeminen ja kuulumisten vaihtaminen merkitsee niin paljon se, että eipä siinä tuomisia vaadita.
Viikkooni on mahtunut monenmoista ekstraa normi arjen lisäksi. Ja sen kyllä huomaa ja tuntee kropassa. Tänään onkin sitten ollut huilipäivä. Armoton väsy, kivut yltyneet ja voimat veks. Sormien nivelet turvoksissa ja kipeät. Päiväni onkin mennyt suurimmaksi osaksi nukkuessa ja soffalla lojuen tv:tä katsoen. Kroppa pitänyt huolen muistaa pyhittää lepopäivä. Puutarhassa vähän köpöttelemässä kävin, ja kukat kastelin.
Näin se tämä kesäkuinen viikko on täällä mennyt ja kulunut. Viikko jona omenapuut kukkineet komeina valkoisin ja vaaleanpunaisin kukkasin.
Ja mikä parasta, viikonloppu toi mukanaan jo kovasti kaipaamani kesän lämmön. Lämpö löysi vihdoin ja viimein tiensä tänne. Omenapuun kukkien aikaan.
– Monica –