Oon pienestä asti tykännyt kissoista. On ne niin sopevia rotuun katsomatta. En varmaan osaisikaan elää ja olla ilman kissaa/kissoja. Tällä hetkellä meillä on kaksi kissaa, kuten oli aiemminkin.
“Koti ilman kissaa, – on vain asunto.”
Mössö; 2/2013 syntynyt, puolipitkäkarvainen pojan palleroinen. Mössö on sylissä ja muitten seurassa viihtyvä kaikkien kaveri. Kovaääninen kehrääjä ja kuorsaaja. Kova poika juttelemaan. Ja syömään. Ymmärtää aamupalan olevan päivän tärkein ateria. Hurmuri.
Mössö on yllättänyt mut taidollaan vaistota ja tietää koska vointini on tavallista huonompi. Se seuraa mua silloin kuin hai laivaa. Ei jätä yksin, kulkee ja pysyy vierellä. Mun oma hoivakissuni.
Siina; 11/2013 syntynyt, lyhytkarvainen nätti tytön tylleröinen. Siina ei sylissä viihdy. mutta vierellä kylläkin. Kyljessä ihan kiinni. Siina on hyvin itsepäinen, mutta aika arka tyttönen. Pieni söpöliini.
Nämä kaksi viihtyvät hyvin yhdessä. Pienestä koostaan huolimatta Siina on kova vastus Mössölle painimatseissa. Pieni ja pippurinen. Aika harvoin nämä kuitenkaan nukkuvat vieri vieressä. Mutta soffalle ja samaan sänkyyn sentään mahtuvat yhtä aikaa. Ovatkin usein vieressäni kun katson tv:tä. tai tulevat viereeni nukkumaan niin yöunille kuin päikkäreillekin.
Kumpikin nauttivat ulkoilusta, varsinkin näin kesäisin. Omalla markilla riittääkin tekemistä ja tutkittavaa. On puita joissa kiipeillä, ja siitä Siina tykkääkin lujaa. Taitava kiipeilijä onkin. Usein näkee jommankumman kiertelevän tontin rajoilla, tai istuvan ja kyttäävän myyrää, tai makoilemassa jossakin. Mitä milloinkin. Näköpiirissä yleensä pysyvät. Ja tykkäävät lujaa jos/kun joku omasta väestä pihalla on. Tulevat kaveriksi. Ulkorakennukseen pääsevät suojaan niin halutessaan, ei tarvitse sitä asiaa murehtia. Ja toki tupaan pääsevät aina kun haluavat. Kummallakin on oma tapansa ilmoittaa olevansa oven takana tulossa tupaan. Ripaan hyppääminen ja oven raapiminen. Näistä kumpaakaan ei voi olla kuulematta.
Puutarhan isoin kukkapenkki on näitten mielestä ilmeisesti mukava paikka olla ja ihmetellä. Lannoituksestakin pitävät huolen. Vuosia sitten olin menossa rikkaruohoja nyppimään ja mitäs löysinkään kukkien seasta. – Mössöhän se sielä täydessä unessa. Tämän pojan voikin löytää vaikka ja mistä nukkumassa.
Elämästäni puuttuisi paljon, jos ei meillä tätä parivaljakkoa olisi. Viisaita, oman luonteensa ja omat tapansa omaavia, ihania kullanmuruja, kultakimpaleita ovat. Sydämen valtaajia.
“Kissat eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen.”
Siina ja Mössö, mun rakkaat karvaiset lapsukaiseni 🧡🤎
(Instassa @mossoandsiina)
-Monica-