Koko ikäni olen kamppaillut kilojeni kanssa. Ja huomatkaa, niitä kiloja on aina ollut liikaa. Nahkani alla vellonut ylipaino ei ollut vyörynyt vyötärölle yhdessä yössä. Takana oli ylensyömistä, herkuttelua, sairauksia, lupauksia, lerpahtamisia, onnistumisia, romahtamisia, laihtumisia ja räjähtäviä takaisin lihomisia.
Normaali neito ja kaavoihin kangistunut ei tule huomanneeksi, millaisia ongelmia iso-iita saa osakseen. Mutta toisaalta se pulleapurjeinen, pallomahainen, hillitön hinkkinen huomataan. Hänen peräänsä katsotaan, häntä pidetään kummajaisena.
Jokaisen ihmisen tulisi olla saman arvoinen koosta riippumatta, mutta se ei toteudu nykymaailmassa.
Lihavana ollessa koin yhteisössä jos jonkinlaista syrjintää. Meidän yhteiskuntamme on nimittäin rakennettu tietyn kokoisille, eli pienille persoonille.
Laihuutta ihannoidaan ja siten hoikilla on myös etuja.
Lentokoneiden, linja-autojen ja huvipuistolaitteiden istuimet ovat suunniteltu pienille ihmisille. Niin myös niiden turvavyöt. Iso ihminen joutuu mahdollisesti maksamaan tuplahinnan istumapaikastaan, esimerkiksi lentokoneessa. Tilanteet toisten ihmisten edessä ovat nöyryyttäviä, kun haetaan jatkokappaleita turvavöihin. Kun huhuillaan vieruskaverille uutta paikkaa.
Lentoemot huutavat toisilleen koneen päästä päähän, ajattelematta sitä läskiä nurkkaan ahdettua asiakastaan. Muiden matkustajien huomio on vain tuossa lihavassa, panikoivassa pyllerössä. Kaikki kuiskuttelevat ja surkuttelevat tai nauraa hohottavat.
Pidetään oikeutettuna rienata lihavaa
Lihava on kuin kirosana. Sille on keksitty vastineita, mitä loukkaavimpia ja vastenmielisimpiä nimityksiä. Pidetään täysin oikeutettuna, että lihavan perään huudellaan hävyttömyyksiä ja rienataan.
Niin tuttavat kuin sukulaiset arvostelevat, kuinka sitä on taas tullut kiloja lisää. Annetaan vinkkejä painon pudottamiselle. Ei osata olla kohteliaita, eikä miettiä, kuinka kipeä tuo aihe voikaan olla. Koskaan ei ole mitään kehumisen aihetta, eikä puhuta mistään muusta. Vaikka lihavalla olisi kuinka suuria saavutuksia, niin ne kilot peittävät kaiken alleen.
Muotialan vaatekaupat eivät tilaa isokokoisille niitä ykkösjuttuja. Joistakin halpaketjun liikkeistä voi löytää XXXL-malliston, mutta niissä ei ole farkkuja, nahkatakkeja tai muuta naisellista kivaa päälle pantavaa. Niin monta kertaa olen joutunut ostamaan mummomekon kolmekymppisenä.
No entäs sitten, kun menet lääkäriin valittamaan varvassientä. Ensimmäisenä se lääkäri ottaa esille liikakilot. Vaikka vaiva olisi mikä tahansa, et pääse vastaanotolta ilman syytöksiä, solvauksia ja mielipahaa.
Ja mikä pahinta, kun olet lihava, lyllerö, läski, sinua pidetään laiskana. Lisäksi lihavuus osoittaa myös tyhmyyttä ja alentunutta älykkyysosamäärää. Olen saanut tietää yrittäjiltä, että he eivät palkkaa lihavia. He kun kuulemma ovat hitaita työssään ja heillä on liikaa sairauspoissaoloja.
Kun muhkea menee mässäilemään mäkkäriin, röyhkeästi ruokaa ja tukevaa toljotetaan. Silmiä vedetään kieroon, poskia pullistellaan, naamanilmeillä vääntelehditään ja virnuillaan.
Lihavalle on lupa nauraa. He ovat pilkan ja ivan kohde elävässä elämässä. Läskistä läppää – heistä tehdään ne makeimmat komediat ja nauruvideot.
Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan
Onko tämä julma isojen ihmisten kohtelu vapaan kasvatuksen tulosta? Jota myös yhteiskunta tukee? Eikö jälkikasvua osata valistaa, että kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Sata lasissa ymmärrän ne terveysvaikutukset, mitä sairaalloinen ylipaino tuo tullessaan. Olen nimittäin itse sen niin omakohtaisesti kokenut.
On pakko jossitella. Minulla oli niin paha sokeritauti, ettei paastoarvoja saatu laskemaan alle 20 useaan kuukauteen. Voin todella huonosti, siihen kylkeen myös verenpaineet huiteli taivaissa.
Kaularanka oli romahtanut, sitä oli operoitu, selkää oli luudutettu.
Olin osastolla, kun sairaalan gastrokirurgi tuli esittelemään minulle lihavuusleikkausta. Painoa alkoi olla tuolloin liki 150kg. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei ämmissä kauaa henki pihise, ellei painoa saada alas ja äkkiä. Hänellä oli ajatus, että mahalaukun pienennysleikkauksella saadaan kuriin sokeritauti heti operaatiossa.
Leikkaus ei ole taikatemppu
Lihavuusleikkaus ei ole mikään taikatemppu, eikä se yksistään tee ihmisestä laihaa.
Kriteerit ovat tiukat. Edessä oli täydellinen elämänmuutos, jota en pysty tässä erittelemään.
Vuoden esityön, tutkimusten ja omaehtoisen laihtumisen jälkeen makasin leikkauspöydällä.
Gastrokirurgi oli oikeassa, sokeritautini jäi sairaalaan. Samoin verenpainetautini. Jatkuvasti paheneva rankavaivani ja hermovauriot vaikeuttivat liikkumistani.
Mitä jos en olisi päässyt leikkaukseen? Mikäli kantaisin edelleen matkassani noita 147,7 kiloa, tuskin pystyisin enää kävelemään. Olisinko edes hengissä vaikean sokeritaudin takia?
Leikkauksesta on nyt yli kuusi vuotta, paino on 62 kiloa. Olo on kevyt, useita lääkkeitä on jäänyt pois käytöstä.
Mutta tämä ei ole tullut ilmaiseksi. Paljon olen tehnyt töitä sen eteen, että elämä on muuttunut täysin. Mitä syön, milloin, missä ja miten kurinalaisesti. Myös juomatavat ovat erittäin suuressa roolissa, oli se sitten vettä, maitoa tai kahvia. En ole ennen operaatiota käyttänyt alkoholia, ja yleensä lihavuusleikatuilta kielletäänkin juopottelu.
Lihomisista ja laihtumisista sekä neljästä raskaudesta venynyt vatsanahkani roikkuu polvissa. Minulla on lähete mahanahkan kiristykseen, mutta se saa odottaa vuoroaan. Edessä on neljä muuta paljon tärkeämpää leikkausta.
Ihmisen mieli on ihmeellinen
Ihmisten mieli on ihmeellinen. Muuttumisen matkalla olen kokenut kaikenlaista. Kateutta, ihailua ja hyväksyntää. Iso ihminen, joka on epäonnistunut omassa yrityksessään, on katkaissut välit minuun. Normaali koululaveri, joka ei ole ollut tuntevinaankaan minua lihavana, pitää minua nyt kaverinaan. Monet ihailevat vilpittömästi onnistumistani.
Ikuisesti olen kiitollinen yhteiskunnalle tästä lihavuusleikkauksesta. Toisesta mahdollisuudesta helpompaan elämään ilman sokeri- ja verenpainetautia sekä suurta liikakilojen painolastia.
Sain lisää elinvuosia, mahdollisesti vuosikymmeniä.
Tunnen suurta myötähäpeää niitä ihmisiä kohtaan, jotka kiusaavat ja pilkkaavat lähimmäisiään ulkonäön tai muun erilaisuuden takia. Samoin vanhempia, jotka eivät ymmärrä kasvattaa lapsiaan hyväksymään erilaisuutta. Meillä kaikilla on oma paikkamme ja tehtävämme maailmassa.
Pilkan takana on pahat voimat.
Ne suuhun julmat sanat toivat.
Sivalsivat kuin raipan iskut.
Silmissä välkkyvät kultaiset riskut.
Erilainen olen, kiloni kannan.
Herjan teille anteeksi annan.
Tällainen olen, siihen on lupa.
Olenhan Jumalan oma kuva.
Vasemmalla olen v. 2014 ja oikealla v. 2021. En juuri viihdy valokuvattavana. Jotakin vertailukohdetta löysin ennen ja jälkeen lihavuusleikkauksen.