Hyttysistä huolimatta jo 1600-luvulla herännyt Lapin huuma ei ole haihtunut.
Tänne ajelehditaan niin rikkauksien kuin rakkauksienkin ryvettäminä. On kisailtu, käräjöity ja kuoltu kultakuumeen kourissa. Lapin lumossa on langettu, lemmitty, liuettu, luvattu ja lopussa liittoon luikittu.
Olen haastatellut lukuisia Lappiin eksyneitä. Mieleen ovat jääneet maininnat: Se on runoutta, se on noituutta, tämä on poltetta. Olen jäänyt vangiksi. Lappi aina vain kutsuu ja kutsuu, en saa sitä kaikua pois päästäni.
Kun Lapin huuma on hämmentänyt, sen tunturit ja taipaleet tunkeutuvat taideteoksina silmiin, sieluun ja sydämeen.
Lapin lumon voi vain elää ja hengittää.
Tunteet tutisevat, kun tapaat tanssivat taivaantulet. Revontulet muuttavat muotoaan ja väriään pohjoisessa yössä. Hyvällä tuurilla niiden voi kuulla myös ääntelevän.
Yötön yö on maaginen kokemus. Aurinko ei laske kesällä ollenkaan. On aina valoisaa ja voi lähteä vaikkapa veneilemään tai yölliselle patikkaretkelle. Tai voi vain valvoa valoisassa luonnossa, keskikesän kirkkaudessa pikkutunneille ja aamun auvoon.
Auringon aavemaisessa kylvyssä tuntureiden rinteet lepäävät lumihohdossaan. Ihmetellä saattaa. Hellesäästä huolimatta Ylä-Lapissa hiihdetään vielä juhannuksenakin.
Moni matkailija sysää sapattinsa syksyyn. Nähdäkseen Lapin sonnustautuneena ruskan juhlaan.
Valo vähenee ja lämpötilat laskevat, kasvit valmistautuvat talveen. Silloin ruska värittää loistoonsa lehtipuut, varvut ja ruohokasvit.
Talvella kuun kajossa metsän varjot luovat hangelle henkeäsalpaavan Lapin luonnon alttarin.
Tämän kaiken kokeminen on perin juurin vaikea säveltää sanoiksi.
Lappi täytyy kohdata ja kokea. Lapista täytyy liikuttua.
Sääret on kuin haulikolla ammutut
Kuva kesästä kenturalla, heinänkorsi helteellä huulilla, on haavekuva. Sen särkee hipiälle säntäävät sääsket, jotka puskevat päälle parvena.
Meikäläinen on oikein hyttysmagneetti. Jos ollaan porukalla pihalla, niin parvi on minun perässäni ja muu poppoo saa rauhan. Syy moiseen, että meikä on niin makea?
Hyttynen löytää ihmisen lämmön ja hajun perusteella. Ne pystyvät haistamaan ihmisen hengityksen jopa 100 metrin päähän.
MTV-Uutiset kertoivat taannoin, että hyttyset kiusaavat eniten raskaana olevia, ulkona treenaajia, alkoholia nauttivia sekä O-veriryhmäläisiä.
Osui ja upposi! Ainoa pirta, joka piipittää, on tuo veriryhmä. Siksikö sääsket niin hanakasti hyökkäävät helmoihini.
Kun inisijä iskee, imee vertani, iholleni pullistuu peukalonpään kokoinen punainen patti. Kuinka kirotusti sitä kutistaa, kynsin nahkani niin puhki, että visva valuu.
On tiedossa, että allergisella ihmisellä hyttysen purema voi olla todella suuri ja turvota. Kun sitä kutiaa ja sen menee kynsimään, iho voi tulehtua.
Olen kesäisin täynnä paukamia, jotka revin ruvelle. Allergikkona meikäläisen kotikonsteiksi ei oikein auta kortisoni eikä kylmät kääreet, joita hehkutellaan hyviksi hoidoiksi.
Ihoon jää pahimmillaan syvä kolo, jossa on muistona arpi jopa vuosia. Sääreni ovat reikiä täynnä, kuin haulikolla ammuttuna.
Suomessa on 42 eri hyttyslajia, jotka levittävät pogostantautia, Inkoon tautia, Chatangavirusta sekä jänisruttoa. Maailmanlaajuisesti hyttyset tappavat enemmän ihmisiä kuin mikään muu eläin.
Sääskien lisäksi Lapin luonnossa liikkujia kiusaavat myös mäkärät ja polttiaiset. Unohtamatta paarmoja ja muita hörhelöitä.
Ikävistä pistäjistä puhutaan paljon, niiden torjuntaan on kehitelty jos jonkinlaisia niksejä. Kattavasta kirjosta ja konsteista kukin löytänee omansa.
Suomalainen sisupussi ei sääskiä säikähdä. Kuvankaltaisissa kesäpaikoissa nautitaan, ei huijota – vaan otetaan ohovia !