Oma sairastuminen avasi silmät sille, että terveydenhuollostamme puuttuu inhimillisyys ja myötätunto, joiden luulisi automaattisesti kuuluvan potilaan kohtaamiseen.
Terveydenhuollon työntekijät älähtävät ja vähättelevät. Naamataulu vääntelehtii kuin olisi rikkihapoilla ja vastapeluri viittä vaille säästyy sokeudelta.
Potilaat pelkäävät, polvistuvat pipo nyrkissä päivystyksessä ja pyytelevät anteeksi, vaikka ovat ponnistelustaan pyörtymäisillään. Pitää vissiin olla reikä päässä tai pää kainalossa, ennen kuin lääkärin ovi avautuu kahdeksan tunnin odottelun jälkeen.Terveydenhuolto ei voi loputtomiin valittaa resurssipulaa.
Ihmiset eivät ole tyhmiä. He kyllä ymmärtävät säästökuurit, palkkakurimukset, pitkät päivät ja raskaat potilaat. Mutta kaikella on rajansa. Jokaisella alalla on omat haasteensa ja leipääntyminen ajan mittaan. Täytyy myös muistaa, että meillä on ammatinvalinnan mahdollisuus.
Ei tarvitse mennä kauas taaksepäin, kun oli yleinen käsitys siitä, että lääkäri on jumalasta seuraava ja sisar hento valkoinen tekee kutsumustyötään. Heitä pitää pokkuroida, ei saa puhutella eikä katsoa silmiin, jos siihen ei erikseen anneta lupaa. Toivottavasti nämä aivoitukset ovat ajan saatossa haudattu.
Ilman meitä sairaita ei heilläkään olisi pötyä pöydässä. Joten jonossa olisi liuta joutilaita ukkoja ja akkoja leimaamassa kortiston lappuja.
Kokemus opettaa
Nuo vanhakantaiset ajatukset ja niihin kuuluvat toimintamallit tulisi terveydenhuollon koulutuksessa korostaa keskiaikaisiksi jäänteiksi, joita ei enää saa käyttää.
On nimittäin kyse ihmisen kohtaamisesta. Usein terveydenhuollossa ollaan tilanteessa, jossa sairastuminen nostaa pintaan erilaisia tunteita. Kyllä silloin haluaa mieluummin nähdä hymyilevän, kasvoihin kohtaavan katseen, kuin leukojaan louskuttavan lettipään, joka voisi tappaa tuijotuksellaan.
Potilaan oikeudet:
Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.
Omat ikävät kokemukseni niin terveyskeskuksessa kuin osastoilla kiinnittivät huomioni kokemusasiantuntijuuteen. Kiitos koronan, parisen vuotta sitten avautui ensimmäinen alan nettikoulutus. Siihen oli tunkua, mutta onneksi sain paikan ja jaksoin kahlata kaikki kokeet kunnialla.
Ennen kuin voit tituleerata itseäsi kokemusasiantuntijaksi, olet sairastunut, läpikäynyt kriisin, käyttänyt palveluita, kuntoutunut, kouluttautunut, haluat omien kokemustesi kautta parantaa palveluita ja uudistaa terveydenhuollon toimintatapoja.
Kokemusasiantuntijana voit pitää luentoja ja alustuksia sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ja ammattilaisille, yliopistoille, lukioille, järjestöille, seurakunnille, sairaanhoitopiireille ja muille kohderyhmille. Myös läheisesi voi toimia kokemusasiantuntijana. Saat aina itse päättää, mitä kerrot ja kuinka laajasti.
Asiantuntija ja ammattilainen
Kokemusasiantuntija ei koskaan korvaa terveydenhuollon henkilökunnan pätevyyttä eikä siis ole astumassa ammattilaisten varpaille. Kokemusasiantuntijuudella ei pyritä korvaamaan ammattiauttajien työtä, vaan täydentämään palveluita. Tietoa ja kokemusta yhdistämällä saadaan uudenlaista tietoa ja löydetään näkökulmia, jotka auttavat suunnittelemaan entistä parempia, toimivampia ja todennäköisesti myös edullisempia palveluja.
Kun jalkaudut kentälle, jaat omat koettelemuksesi eri sosiaali- ja terveydenhoidon toimipisteissä. Vaihtelevissa tehtävissä olet tekemisissä asiakkaiden ja ammattilaisten joukoissa. Juuri sinä annat yhden näkemyksen, sen oman tietosi.
Tärkeän kysymyksen äärellä ollaan myös silloin: samanlainen hoito ei sovi kaikille. Jokaisen yksilölliset tarpeet tulee ottaa huomioon laajasti sekä täsmällisesti.
Kokemusasiantuntija muistuttaa jo olemassaolollaan siitä, miksi ja ketä varten palvelut ovat olemassa.
Usein käytännöt ovat aikojen saatossa asettuneet aloilleen. Toimintatavat ovat piintyneet, tehtävistä suoriudutaan siten, miten ne on aina talossa tehty.
Terveydenhuollon ammattilaisten puolestaan täytyy olla vastaanottavaisia. Kokemuksen on tarkoitus avata asiantuntijoiden silmät ja korvat. Heidän tulee nähdä ja kuulla ammattinsa perustehtävän; inhimillisyyden, vuorovaikutuksen ja elävyyden.
Terveydenhuollon yksiköissä tulisi ottaa kokemusasiantuntija työyhteisön joukkoon tasavertaisena kumppanina. Muuten käy niin, että ammattilaisten ajattelu- ja toimintatavat torjuvat kokemusasiantuntijan vaikuttamismahdollisuudet liian vähäpätöisinä. Asiantuntijan ja ammattilaisen tulee olla avoimina toisilleen.
Kiire, väsymys ja voimattomuus vyöryvät niskaan, ammattilaiselta unohtuu, ketä varten hän tekee työtään. Palautteet eivät ole tarkoitettu hyökkäykseksi tai herjaamiseksi. Kokemusasiantuntija kertoo odotuksista ja tarpeista, miten muuten asiat voisivat olla. Tällä tavoin ammattilainen saa käsityksen ja voi ymmärtää virheet, vajavaisuudet sekä puutteet. Niiden pohjalta voi muuttaa ammatillisia toimintatapoja ja auttamismenetelmiä.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa pitäisi saada ihmisen eli asiakkaan oma ääni kuuluviin. Valitettavasti se unohtuu. Ihmistä pidetään ongelmana ja diagnoosina, jota hoidetaan kirjanoppineesti liukuhihnalla.
Uskoa ja toivoa sairastuneelle
Potilaan kohtaaminen, kun hän on haavoittuva ja elämäntilanne on haasteellinen, jää terveydenhuollon ammattilaisilta aivan liian lyhyeksi. Asiakkaalle kerrotaan vain kaikki pakollinen, isketään nippu papereita kouraan ja annetaan mahdollisesti neuvoja uuden ajan suhteen. Yhtään ylimääräistä, varsinkaan ystävällistä sanaa hoitohenkilökunnasta ei heru.
Siinä käy niin, että potilas olevansa väärinymmärretty, eikä häntä kuunnella. Mihinkään ei voi jälkikäteen soittaa, kun herää kysymyksiä. Kun terveydenhuollossa on kokemusasiantuntija, joka on läpikäynyt saman sairauden ja esimerkiksi hoitopolun, leikkauksen ja kuntoutuksen, hän voi tavata juuri sairastunutta.
Yhteisissä keskusteluissa kokeneempi voi kertoa omat näkökulmansa, jotka toki voivat poiketa potilaan tulevasta taipaleesta. Mutta sairastuneella kuitenkin on kuuntelija ja jotakin kättä pitempää kuin pelkkä diagnoosi. Kokemusasiantuntija voi jakaa uskoa, toivoa ja polkuja tervehtymiseen. Tai olla pelkkä kuunteleva ymmärtäväinen korva.
Onko hymyileminen kiellettyä?
Potilaalla on oikeus osallistua oman hoitonsa suunnitteluun. Hänen mielipiteitään on kunnioitettava ja kuunneltava. Valitettavasti tämä unohtuu, jos ihminen ei uskalla pitää itsestään isoa ääntä.
Kokemusasiantuntija on silta ja side asiakkaan ja ammattilaisen välillä silloin, kun vuoropuhelua ei ole, eikä yhteystietoja ole olemassa.
Monesti myös vakavat, vihamieliset vahakasvot, ilmeettömät ihmiset pelottavat potilasta niin paljon, että vuorovaikutukselle ei ole mahdollisuutta.
Itse olenkin usein miettinyt, että kielletäänkö terveydenhuollon oppilaitoksissa potilaille hymyileminen, herkät ilmeet ja tunteet?
Jokainen meistä voisi mennä itseensä ja kurkata peiliin, onko katse kanssaihmisille ystävällinen, huomaavainen ja mutkaton. Jos on niin, myös lähestyminen ja kommunikointi on helppoa.
Todellisiin tarinoihin perustuvia kokemuksia kuuntelemalla ammattiauttajat saavat tietoa asiakkaan arjesta. Siitä mitä tapahtuu sairastaessa, toipumisen aikana, kuntoutumisessa, kotisairaanhoidossa ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyökumppaneiden kanssa. Kokemusasiantuntija antaa arvokkaan lisän koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintaan. Hän auttaa vahvistamaan asiakaslähtöisyyttä ja osallisuutta osana palvelujen yhteiskehittämistä.