Lämmin ei luita riko! On niin ihanaa, kun arska räyvöttää täydeltä terältään.
Olen aina nauttinut kesästä, kuumuudesta ja rantasaunan tutusta uimapaikasta. Paljaista varpaista, järvivedessä virvoittelusta, niityistä ja rajattomasta päivänpaisteesta. Lämpimistä kesäöistä, pistävistä kivistä kantapäissäni.
Vanhan aitan viileydestä, kun siellä sai käpertyä viltin alle. Kummitustarinoista, joita keksittiin serkkutytön kanssa säkkipimeässä. Iho meni kananlihalle. Otettiin toisiamme kädestä kiinni ja vedettiin viltti korviin.
Aamukahvista terassilla, jonka sementti oli niin kylmää, että päkiäisiä paleli. Jalat oli nostettava tuolille.
Katiskareissuista, kun hyppelin maatuneella, satoja vuosia vanhalla kinttupolulla.
Nuo rakkaat muistot kumpuavat lapsuudesta ja nuoruudesta Kuusamosta, Kitkajärven rannoilta. Tapasin olla mummilan turvallisessa miljöössä kaikki lomani ja viikonloput aikuisikään asti.
Tätini opetti minut leipomaan, mummini puolestaan laittamaan ruokaa. Molemmat iskostivat päähän, että keittiö pitää kiiltää, kun kokkaaminen loppuu. Se oppi on seurannut mukanani näihin päiviin saakka. Jokainen kippo ja kuppi kuurataan.
Mummilassa opin myös siivoamaan ja pyykkäämään. Lattiat pestiin pehmeällä pyyhkeellä ja juuriharjalla, pääasiassa mäntysuovalla. Nelinkontin kontaten, jokainen listanpätkäkin pesten. Missään nurkassa ei saanut huijata.
Kitkalla pääsin kitkemään, kutomaan, varrastamaan ja haravoimaan. Marjastamaan, mehustamaan ja hillottamaan. Ompelin vaatteita, soitin haitaria ja lauloin neliäänisesti suvun naisten kanssa. Paljon pienessä pirtissä on ollut tietoa, taitoa ja osaamista, joiden perässä olen omasta halustani hamunnut.
Pyykkipäivät kenturalla
Kesäisin kenturalla pidettiin oikeat pyykkipäivät. Vettä keitettiin kuumaksi muuripadassa, kylmä vesi tuotiin letkulla. Samanväriset vaatteet lokattiin yhteen nippuun. Pyykki jyrryytettiin vanhalla pulsaattorikoneella. Pesun jälkeen jokainen rätti väännettiin kammella kuivaksi, nakattiin huuhteluveteen, jätettiin siihen likoamaan ja homma jatkui.
Olin myös mukana Kitkan viisaitten narraamisessa. Kitka on kuuluisa järvi, samoin sen maukas muikku. Perimätiedon mukaan sen muikku on niin fiksu ja viisas, ettei lähde Venäjän suuntaan itään päin virtaavia jokia pitkin, vaikka sillä olisi siihen mahdollisuus.
Kunnon kalamies myös perkaa saaliinsa, Kitkan viisaat puhkotaan. Joskus viisaita saattoi olla saavi tolokulla. Silloin mummolan pihamaalle kokoontui kylän ukkoja, minä istuin tiiviisti ringissä. Täti keitteli kahvia ja laittoi lämpimäisiä, kun läpi yön siinä kalaa perkattiin. Olin muuten melko näppärä vielä silloin tuossa hommassa.
Miehet taisivat ottaa aina välillä napanderia, että jaksoivat jekuttaa minua ja heittää huulta.
Kaupunkilaistyttö navettapiikana
Mummilan punaisessa navetassa oli yleensä neljä lehmää. Kun mummin voimat heikkenivät, yksi tädeistä riensi apuun. Muutti maalle karjanhoitoon. Siinä se minäkin olin kasvanut ja tätini perässä lekutin joka paikkaan. Piti päästä myös navettaan.
Pohjalta oli ponnistettava, eli aloitin lannanluonnista ja karsinoitten siivoamisesta. Kun ne olivat hanskassa, sain ottaa tuntumaa lehmiin. Yksi niistä oli änkyrä, ja sen kanssa piti olla varuillaan. Ekaksi pesin eläimiä, viimeisenä kävin kiinni tisseihin. Sitä kautta sitten opettelin lypsämään -käsin.
Viimeisenä tätini ohjasi maidon käsittelyyn, joka olikin vaativa homma sähköttömässä paikassa. Kesällä oli jäähdytettävä vesi isoihin astioihin ja pidettävä maitotonkat niissä. Onneksi siihen maailman aikaan maitoautot kulkivat joka päivä. Tonkat kärrättiin kottikärryillä ja nostettiin maitolavalle. Se oli raskasta hommaa.
Opin niin näppäräksi navettapiiaksi, että olin Kuusamon kunnan palkkalistoilla tätini lomittajana. Nuo viikot näkyvät edelleen minun historiassani työeläkeotteessa.
Ja avot, ne ruottin vieraat. Kyllähän ilo oli ylimmillään, kun koko suku kerääntyi muutamaksi viikoksi mummilan pirtin pöydän ääreen. Nukuttiin rantasaunassa, teltassa, aitassa tai lattialla siskonpeteillä. Jos nukuttiin, sillä yöunet jäivät usein vähiin, kun nauraa kikatettiin. Kyylättiin, mitä ne aikuiset siellä apukeittiössä juoruavat. Juostiin pakoon pitkin pihaa, kun joku hoksasi meidät oven takaa. Luvattiin mennä nukkumaan ja olla hipihiljaa, mutta eihän me muistettu pitää sanaamme kuin sekunti.
Ei näitä minun muikun puhkomisia, lehmänlypsyjä ja kalareissuja kaverit tainneet koskaan uskoa. En minä niitä monesti mainostanutkaan.
Huutolaislapselta eväät elämään
Vaikka paikka aikanaan muuttui, rakkaus jäi. Ihmisiin, muistoihin ja asioihin. Sain maalta mukaani sellaiset eväät, etten kaupunkilaislapsena olisi sellaisista tiennyt koskaan.
Huutolaislapseksi myyty mummini mainitsi asioita, jotka ovat sydäntä särkeviä. Hänen huomassaan sain haistaa, mitä elämä voi olla koko karuudessaan. Mummi opetti elämän arvoja, joita ei silloin teini-iässä osannut kunnioittaa. Mutta iän karttuessa kaikki kehotukset ja esimerkit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan.
Opit ja elämykset ovat minun perintöni ja olen osan niistä jättänyt myös jälkipolvilleni.
Kuvassa mummi, täti ja serkku maitolaiturilla vanhan Kitkantien varrella.