Sain Tukilinjalta apurahan talvella 2015. Vanhempani tulivat vierailemaan suljetulla osastolla Harjavallassa, jossa olin toipumassa psykoosista. He toivat postini, jonka joukossa iso kuori oli. ”Hakemuksenne on käsitelty ja Teille on myönnetty apuraha opiskelun aiheuttamiin matkakustannuksiin välillä Turku-Rauma.” Maksusitoumusten arvo oli yli 1400 euroa. Muistan laittaneeni hakemukseen jotain sen tapaista, kuin ”Joskus saatan olla sellaisessa kunnossa, että pelkkä suihkussa käyminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta jaksan silti kevyesti kirjoittaa 10-sivuisen kirjallisuustieteellisen esseen”.
Opiskelu on aina ollut minulle elämän kipinä ja tuo hakemukseen kirjoittamani lause kuvaa ehkä parhaiten suhdettani asiaan.
Olen ollut nyt reilut 10 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla diagnosoitiin vuonna 2007 kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sitä ennen olin kärsinyt lähinnä masennuksesta ja ollut tiukasti kiinni työelämässä toimittajana ensin radiossa, sitten sanomalehdessä. Onneksi olen pitkän tauon jälkeen taas saanut palata kirjoittavan toimittajan hommiin, sillä se on niin vahva osa identiteettiäni. Sekin on kipinä elämässäni.
Huolimatta kaksisuuntaisesta pystyin koko ajan opiskelemaan avoimessa yliopistossa. Psykoterapeuttini kertoi tuosta mahdollisuudesta. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, koska avoimessa yliopistossa saatoin opiskella ensin etänä mahdollisimman pitkälle. Opiskelin jaksamiseni mukaan pikkuhiljaa ja projektissa meni melkein 14 vuotta, ennen kuin sain tarvittavat pisteet kokoon yliopistoon hakeutumiseksi. En halunnut luovuttaa vaan luin välillä tenttiin jopa osastolla.
Syksyllä 2014 pääsin Turun yliopistoon opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta, mikä oli minulle pitkäaikaisen unelman täyttymys. Tempauduin insipiroivaan ilmapiiriin täysillä ja tunsin olevani juuri oikeassa paikassa. En kuitenkaan enää pystynyt opiskelemaan etänä ja kulkeminen Raumalta Turkuun useamman kerran viikossa tuli eläkeläiselle ja äidille kalliiksi. Aloin selvitellä rahoitusmahdollisuuksia, ja Tukilinja tuli vastaan googlettelun seurauksena. Laitoin hakemuksen menemään ja sain siihen myös minua hoitaneen psykiatrisen sairaanhoitajan suosituskirjeen. Sitä merkitystä, mikä myönteisellä apurahapäätöksellä minulle oli, on vaikea kuvata sanoin. Sairaalan kanttiinissa kirje edusti minulle toivoa ja tulevaisuutta. Tästä selvittäisiin ja mentäisiin eteenpäin! Taskussani oli nyt seitsemän maksusitoumusta, joilla saisin yhteensä 77 edestakaista matkaa Turkuun. Innostuminen on minulle hieman hankala asia. Ylivirittyneisyys saattaa johtaa hypomaniaan, maniaan ja siitä edelleen ketjureaktiona psykoosiin, niin kuin nytkin kävi. En kuitenkaan halunnut nähdä varoitusmerkkejä, ja tilannetta buustasi vielä minulle kirjoitettu pitkä kortisonikuuri.
Kevätlukukausi meni osastolla ja kotona toipuessa. Tukilinjassa ymmärrettiin tilanteeni ja postitin maksusitoumukset heille takaisin odottamaan sitä, että aloittaisin taas opinnot. Tukilinja auttoi minua silloin, kun olin haavoittuvimmillani. Tuella oli valtava merkitys niin konkreettisesti kuin henkisestikin.
Vaikka olenkin pysyvällä eläkkeellä ja 52-vuotias koen, että minulla on vielä paukkuja työelämään. Saan tehdä rakastamaani työtä toimittajana osa-aikaisesti ja erityisesti pidän ihmisläheisten, elämänmakuisten juttujen kirjoittamisesta.
Kandin paperit sain 2017 joulukuussa ja kotimaisen kirjallisuuden maisteriksi valmistuin viime syksynä. Parhaillaan valmistelen tutkimussuunnitelmaa, jolla haen tohtoriopintoihin. Väitöskirjassa aion jatkaa graduni teemaa eli Minna Canthin vastaanoton tutkimusta.
Olen todella otettu mahdollisuudesta avata arkeani Blogilinjalla. Olen havainnut käytännössä, miten tärkeää tällaiselle helposti väsyvälle ihmiselle on asioiden priorisointi, ja varmasti tämä tulee olemaan yksi blogini aiheista. Olen herkästi innostuva ja elämäni ”suuri tragedia” onkin siinä, että minun on muistettava hillitä itseäni, jotta mopo ei karkaisi käsistä. Koen kuitenkin, että elän tällä hetkellä täyttä elämää sairaudestani huolimatta. Toivotan sinut tervetulleeksi kurkistamaan elämääni ja sen haasteisiin seuraavan parin kuukauden ajan. Tavataan Blogilinjalla!