Tänään on ollut väsynyt päivä. En oikein osaa sanoittaa olotilaani, lähinnä ehkä tuntuu siltä, etten ole ihan jengoillani. Siis tiedäthän, niin kuin hillopurkin kansi, jota ei saa kierrettyä kiinni. Tällaisina päivinä yritän unohtaa tehtävälistat ja suorittamisen, yritän olla piiskaamatta itseäni. Aamulla sain sentään viimeisteltyä juttutilauksen ja lähetettyä sen toimitukseen, mutta sain suttaantumaan parin kuvatekstin miettimiseen varmaan puoli tuntia. Onneksi tiedän kokemuksesta, että olotilat tulevat ja menevät, ne eivät jää yleensä päiväkausiksi roikkumaan päälle.
Olen huomannut toimittajan työssä ja opiskelijana, että inspiraatiota on turha jäädä odottamaan. Etenkin aloittaminen on yleensä työlästä, joskus jopa vastenmielistä. Rutiinit ovat pelastus: Itse opiskelen ja kirjoitan mieluimmin aamulla, tuoreilla aivoilla. Työskentelyn lomassa pidän pieniä “luovuustaukoja”, mikä tarkoittaa sitä, että heittäydyn hetkeksi sängylle makaamaan, ja annan ajatusten leijailla. Tässä “lillumisen” tilassa saan parhaimmat ideani.
Yksi kikka, jolla saan asiat hoidettua kutakuinkin ajallaan on tietynlainen tekemisen järjestys. Tartun yleensä ensimmäisenä sellaiseen tehtävään, joka on eniten epämukavuusalueellani. Vaikka kuinka haluaisin mennä ensin kirjastoon, pakottaudun ensin hakemaan sen pesukoneen tiivisteen rautakaupasta. Siitä etenen kohti mukavuusaluettani siten, että mieluisin tehtävä jää viimeiseksi. Härkää sarvista ja tulta päin!
Olen helposti väsyvä ja oikeastaan aika helposti kyllästyväkin ihminen. Väsymyksen syytä on vaikea selvittää. Ehkä se johtuu diagnoosistani, ehkä lääkityksestäni, ehkä ruokavaliosta, ehkä vaihdevuosista… Minun on ollut pakko jo pitkään priorisoida tekemisiäni. Hosuminen joka suuntaan ei ole vaihtoehto, vaan on keskitettävä voimat niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeimpiä. Olen aika haka arvioimaan, kuinka kauan missäkin asiassa menee aikaa. Ehkä siitä syystä minulla ei ole juuri koskaan kiire.
Selviytymispakkaukseeni kuuluvat myös päiväunet. Aika usein luovat taukoni ja lillumiseni lipsahtavat päivätorkkujen puolelle. Onneksi näin eläkkeellä se ei haittaa, ja osa-aikatyöni on sellaista, että voin tehdä sitä täysin omaan tahtiini. Ja sanotaanhan sitä, että nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin!
Jään odottelemaan, että harmaa pilvi poistuu pääni päältä. Saatan sitä odotellessa ahmia Yle Areenasta yhden laatusarjan.
Tuija