Tässä on menty vähän tahmeasti eteenpäin, sillä tuo oikean lonkan “pikku ongelma”, jota aiemmassa postauksessa sivusin… on melko häiritsevä. Lonkassa on jonkinlainen iskiastyyppinen pinnetila ja reiden jänteessä jonkinmoinen repeämä..
En yksinkertaisesti meinaa päästä ylös -mistään, tai jos pääsen, niin hyvin hankalasti. Aina en edes niin… Asia ei ole tahdonasia, johon voisi itse kovasti vaikuttaa. Keho ei vaan yksinkertaisesti tottele.
Ovet ei aukene minulle…
Toiveikkaana varailin aikaa lääkärille, kun vihdoin sain noin neljän kuukauden odottaman jälkeen omakannasta luettua kuvantamisen “tuoreet tulokset”. Ajatellen, että saisi jonkun kannanoton asiaan, pitääkö asiaa vilauttaa vaikka ortopedille.
Tänään olisi ollut aika lääkäriin, mutta lääkäri ei suostunut enää ottamaan minua vastaan, koska olin melkein 15minuuttia ajastani myöhässä..
Varattua aikaa oli vielä muutamia minuutteja jäljellä, mutta lääkäri pysyi visusti huoneessaan ovi suljettuna. Alakerrasta kipitti hoitaja kysymään lääkärin mielipidettä siitä, ottaako hän a) enää minua vastaan, ja kielteisen päätöksen jälkeen hän kipitti uudelleen lääkäriltä kysymään b) voiko lääkäri laittaa suoraa lähetteen ortopedille, koska on aiemmin tutkinut minut ja saanut magneettikuvien tulokset. Tämäkään ei käynyt.
Kun sinua ei kohdata
Mielenkiintoista on tietää, laskuttaako lääkäri kuitenkin koko varatusta ajasta, vai vain siitä, minkä olin myöhässä. Sillä asiakkaana olisin kokenut äärimmäisen kohteliaaksi sen, että lääkäri olisi itse voinut kertoa minulle, että ei voi toimia, kuten nyt ei voinut toimia.
Tuntui melko kummalliselta se, että lääkäri oli oven takana, mutta hän ei voinut ottaa itse minuun kontaktia, vaan toisesta kerroksesta tuli hoitaja kulkemaan vuorotellen käytävään ja lääkärin huoneeseen välittämään meidän molempien viestejä toisillemme. Etenkin, kun näillä minuuteilla oltiin vielä minulle varatulla lääkäriajalla liikkeellä.
Voin kertoa, että nyt loppui lähes vuosikymmenen kestänyt potilassuhde, sillä meni niin lääkäri vaihtoon, kuin koko kyseinen firma. Olin aiemminkin saanut samaisessa paikassa kovin kummallista palvelua toisen lääkärin toimesta.
Ennakointi kaiken a ja o
Tässä kohtaa monet varmaan ajattelee, että olisit itse ajoissa liikkeellä! Aivan! Sehän on ollut omakin tavoite. Näillä omilla rajoitteilla aikataulussa pysyminen vaatii “pientä” ennakointia, jotta voisi olla ajoissa, jos mikään ei mene vikaan!
Mitä sitten kuuluukaan ennakkotoimenpiteisiin, jos pitäisi olla esimerkiksi huomenna lääkärin luona vaikka kello 9:00?
Vessakäynnit nolliin
Ihan ensimmäisenä joudun edellisen päivän käytännössä paastoamaan, vähintään iltapäivästä alkaen, jotta en missään nimessä joutuisi menemään vessaan ennen lääkärireissua. Sillä istahtaessa wc-pytylle, on äärimmäisen suuri riski, etten pääse sieltä enää ylös ja myöhästyisin.
Pysähtyä ei saisi
Toiseksi, minun pitäisi pysyä hiljaisessa liikkeessä aivan koko yö, lääkärille lähtöön asti. Sillä jos istahdan tai menen makuulle, on äärimmäisen suuri riski, etten pääse sieltäkään enää ylös ja myöhästyisin..
Pakko nukkua
Käytännössä en kuitenkaan halua vaarantaa liikenneturvallisuutta, eli en voi lähteä ajamaan autolla kokonaan valvotun yön jälkeen. Eli muutama tunti on pakko nukkua vuorokaudessa. Laskin, että selviän noin neljän tunnin yöunilla, koska ajomatka on lyhyt hieman reilu 10 kilometriä ja sen jälkeen pääsen lepäämään. Tämä oli käytännössä ensimmäinen virheeni lääkäriin ehtimisen strategiassa!
Kellon herättäessä neljän tunnin yöunien jälkeen 04:00, alkaa keskustelu oman kehon kanssa siitä, voinko nousta ylös. Keskustelu ei yleensäkään tuota ensimmäiseen tuntiin mitään tulosta, sillä usein en tunne kaulasta alaspäin juuri mitään – korkeintaan puutumista tai kipua, mutta ei minkäänlaista reaktiota raajoissa sen suhteen, että voisin edes yrittää kammeta omin voimin vaakatasosta pystyyn.
Vaatteet päälle edellisenä päivänä
Tämän vuoksi olenkin varannut noin kolmisen tuntia aina aikaa ylösnousuun. Olen edellisenä iltana pukenut suunnilleen sellaiset vaatteet päälle, joilla voin lähteä liikkeelle, jotta pukemiseen ei tarvitse kuluttaa aikaa – sillä usein se on itsenäisesti suoritettuna mahdotonta.
Tänään lähdin liikkeelle ilman alusvaatteita, sukkia ja ulkovaatteita. Päällä mekko ja legginssit. Onneksi ei ollut paljoa pakkasta, vaikka on helmikuu. Tässä vaiheessa oli vielä mahdollisuus ehtiä ajoissa lääkäriin… Olin käytännössä käyttänyt vasta reilu kolme tuntia tulevaan “kymmenen kilometrin” matkaan.
Lipat
Poikkeuksetta joka päivä vedän vähintään yhdet lipat, eli kaadun. Koska on pakko yritettävä selvitä jotenkin omin jaloin. Sillä pyörätuolissa en voi istua, koska lonkkavaivan kanssa en voi istua – enkä maata. Kuitenkin selkävaiva tekee sen, että jalat eivät vaan kanna… kuten kuvittelee.
Niimpä vedin kumoon tänäkin aamuna, eikä lähellä mitään tukea mitä vasten nousta ylös. Siinä sitten raahautuessa pitkin jäistä maata kohti lähintä mahdollista nousutukea vierähti minuutti, jos toinenkin.. Aika alkoi olla jo niin sanotusti kortilla.
Pysäköintitunnus kateissa
Päästessä pelipaikalle kurvasin auton liikuntaesteisten ruutuun, lähelle ovea. Mutta pysäköintitunnuksen oli aamun aikana kadonnut! Eipä auttanut muu, kuin lähteä siirtämään auto kauemmas parkkiin ja koittaa selvitä kävellen pidempi matka lääkäriin, nyt oltiin jo selvästi myöhässä.
Jumahdus jonoon
Aulassa oli vastassa jono ilmoittautumisluukulle, ja minuutit sen kuin vierivät. Päivä oli siis tältä osin jo menetetty. Olin uhrannut aikaa yli 12 tuntia siihen, että pääsisin lääkäriin. Lääkärillä ei ollut aikaa antaa minulle edes omasta varatusta ajastani muutamaa minuuttia, että olisi voinut kohdata potilaan ja kertoa faktat kasvotusten – ettei palvele minua enää tänään.
Hyvä kello kauas kantaa, paha vielä kauemmas
Luottamus ja kunnioitus on asioita, mitkä voi menettää vain kerran! Tällä reissulla potilaana menetin nämä molemmat. Tuntuu paradoksaaliselta, että menet jonkun sairauden tai vamman vuoksi lääkäriin, mutta koska tämä kyseinen vaiva tai vamma estää sinua pääsemästä lääkäriin ajoissa – et pääse sinne sitten ollenkaan, etkä saa palvelua, et apua, etkä etenkään edes minkäänlaista kohtaamista!
Ymmärrän, että ihmisillä on aikatauluja, on työaikoja. Mutta sitä en ymmärrä, että varatusta ajasta ei voida edes viimeisiä minuutteja käyttää ajan varanneen kohtaamiseen! Kuitenkin kyseisestä ajasta todennäköisesti laskutetaan täysi hinta!
Äläkä edes ehdota taksia…
Joku saattaa pohtia mielessään, miksen kulje taksilla, jotta voisin valvoa läpi yön kävellen ja voisin mennä ilman parkkeerausongelmaa lääkäriin..
Aiemmin taksipalvelut olikin käteviä ja luotettavia. Uudistusten myötä ei kuitenkaan ole ollenkaan varmaa, että saisit mitään taksia sovittuna aikana. Viime vuonna odotin itse pihalla kylmässä – ilman niitä ulkovaatteita, taksia noin tunnin. Vasta 10 minuuttia sen jälkeen kun etukäteen sovitun taksikyydin piti tulla, ilmoitettiin, että mitään autoa ei ole tulossakaan.. Lopulta taksi lähti noin 50 kilometrin päästä Porista sitten noutamaan minua, ja kuljetti minua Raumalla 10 kilometriä…
Eli turvautumalla taksiin, en olisi mahdollisesti ehtinyt koko varattuna aikana edes perille. Lopputulos olisi toki ollut sama – en olisi kohdannut lääkäriä.
