Kuluva viikko on ollut tosi raskas, jokaiselle päivälle on ollut tapahtumia riittämiin. Takana juuri jokin aika sitten sairastettu korona, jota ensin onnistuin välttelemään liki kolme vuotta.. sitten pieni herpaantuminen suojauksessa ja tsadaa, sain heti tartunnan!
Sairastin koronan tietysti hieman keskivertoa pidemmän kaavan mukaan ja tuntuu, että kroppa käy edelleen entistä vajaammalla teholla. Ylimääräisestä avaavasta lääkityksestä on onneksi voitu jo hiljalleen vähän luopua ja ilmakin kulkee keuhkoissa jo aavistuksen paremmin.
Lehtihaastattelu
Viime viikonlopulla osallistun Länsi-Suomi sanomalehden haastatteluun joulukuun tuplalapsilisien vaikutuksesta perheen arkeen.
Otin kantaa siihen, että tuplalapsilisä sinänsä mukava kädenojennus, mutta valtavasti nousseiden kulujen kohdalla, ainakin meidän taloudessa melko “merkityksetön” lisä. Sekä siihen, että mielestäni oikeudenmukaista olisi ollut jakaa tukea tasaisemmin koko väestölle, myös heille, joilla ei ole lapsia.
Juttu maksumuurin takana, mutta linkki tässä.
Webinaari
Torstai illalla oli webinaari, aiheesta ääniyliherkkyys harrastuksessa – esimerkkinä talliympäristö. Alkuviikko kuluikin webinaaria valmistellen.
Tämä olikin ensimmäinen webinaarini zoomin kautta. Oman näytön jakaminen onnistui hyvin ja osallistujistakin suurin osa kuuli puheen. Mutta aiottu keskusteluosuus jäi tyngäksi, koska zoom ei sallinut jostain syystä muiden kuin minun ja tapahtuman “hostin” puhua, tai millään tavalla virtuaalisesti “eleillä”.
Operaatio joulusydän
Meillä on tyttären kanssa meneillään operaatio joulusydän, josta en voi yhteisen sopimuksemme puitteissa mainita enempää ennen jouluaattoa. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, lainaten jostain muualta lainattua lausetta , että ” jouluna antamisen ilo syrjäyttää muut tunteet” ja tätä ajatusmallia haluan toki tukea.
Operaatio joulusydämen ohella olen päässyt kaksi kertaa “vieraaseen pöytään” ja päässyt herkuttelemaan itse leivotulla mustikkapiirakalla sekä itse tehdyllä kalakeitolla ja mansikkahillolla. Ne olivat aivan uskomattoman hyviä! En edes muistanut, miten maukasta voi olla ihan kotiruoka!
En ole varmaankaan ainakaan tämän vuoden puolella kertaakaan syönyt niin sanottua normaalia kotiruokaa, enkä edes muista koska viime vuonna, on siitä aikaa – paljon!!
Tämä johtunee pitkälti siitä, että avustajapäätöksessä kiellettiin avustajaa valmistamasta ruokaa “avustettavan puolesta”. Eli avustaja ei saa tehdä ns. annosta valmiiksi, se ei riittänyt että olet itse läsnä, ja koitat olla kykysi mukaan hengessä mukana. Avustajatunteja toki on myös vähennetty niin paljon, että aikaa ruuanlaittoon ei edes työtuntien puitteissa olisi.
Pääasiassa syömme siis erilaisissa ravintoloissa, joissa saa ruuan valmiina, koska oma hellankäyttöni on huonon tasapainon vuoksi vähän kyseenalaista. Vaikka ravintolassa kuinka söisi niin sanottuja normaaleita kotiruokia, kyllä ne vain maistuu “teolliselta massaruualta”, verrattuna kotikeittiössä taidolla ja pitkällä kokemuksella valmistettuun perinteiseen kotiruokaan.