Moni voi ajatella, että päivystykseen pääsyn hankaluus on ajanvaraus.. kun aikoja ei ole tai että päivystyksessä on ruuhkaa… Itse olen kokenut ongelmaksi sen, että sinne ei pääse, siis sisälle! Reilu muutama vuosi sitten bloggasin samaisesta ongelmasta parikin kertaa: 6/2021 Pääsetkö perille tutkimuksiin? ja 7/2021 Pässien synttärijuhlaa sairaalakierteen lomassa.
Päivystysovi mäen päällä
Paikallisessa päivystyksessä olen itse kokenut ongelmaksi sen, että nykyään ei ole enää minkäänlaista liikuntaesteisen pysäköintipaikkaa sairaalan ovien läheisyydessä! On paikat ainoastaan ambulansseille ja 30minuutin parkkiruutu. 30minuutissa kuitenkin harvemmin kukaan ehtii lääkärireissuaan hoitaa.
Olen tästä kysynyt usein hoitajilta, eikä ainakaan kukaan ole vielä uskaltanut antaa lupaa pysäköidä pidemmäksi aikaa ko. ruutuihin. Yleinen olettamus on, että liikuntaesteisen pysäköintitunnuksella saa pysäköidä paikkoihin, missä normaalisti ei saisi pysäköidä, tai pidemmäksi ajaksi kuin ohjeessa on, mutta käytäntö omalla kohdalla osoittanut ettei niin aina ole.
Säästääkseen turhia askelia, auto on siis jättävä alas parkkiin. Siitä alkaa aina selviytymistaistelu, että pääsee mäen päälle! “Terveenä” itsenäkin se on aina vaikeaa, saati jos ottaa vaikka henkeen, kuten tänään.
Leuka turvoksissa, hengitys pihisee
Itselläni alkoi loppuviikkoa kohden leuka enenevissä määrin turpoamaan ja kipeytymään. Nieleminen hieman sattui ja astma alkoi oireilla raskaampana hengityksenä. Siispä ajattelin suunnata päivystykseen, johon minut armollisesti otettiin vastaan.
En kuitenkaan saanut toivomaani hengitystä avaavaa hengiteltävää lääkettä päivystyksessä. Tässäkin on valtavia eroja sen suhteen, ketä päivystyksessä on vastassa. Osa hoitajista pistää heti niin sanotusti töpinäksi ja potilaana pääsee hengittelemään lääkkeet jo ennen lääkärin tapaamista.
Tänään sain kotiutua kortisonihoito-ohjeen kanssa, ilman ylimääräistä astman lääkintää. Sekä sen tiedon kanssa, että toinen imusolmuke on turvoksissa, muttei niin paljoa, että pitäisi mitään akuuttia sen suhteen tehdä, sitä voi seurailla muutaman viikon. Korostettiin kuitenkin sitä, että mikäli vaiva pahenee, pitää pienellä kynnyksellä hakeutua takaisin päivystykseen.
Olo aika kauhea
Olo on edelleen huono, hengitys raskaampaa ja omat astmalääkkeet tapissa. Nukkumaan ei pysty, eikä makaamaan oikein hetkeäkään, kun tulee hengenahdistuksen tunne.
Tässä sitä arpoo yrittääkö sinnitellä kotona, yrittääkö uudelleen päästä hengittelemään lääkkeitä. Yritän todennäköisesti jälkimmäistä, sillä yö voi olla todella pitkä, jos astmassa tuleekin romahdus.
Kovasti vaan aina tuntuu siltä, että jos happisaturaatio tai vaikka peffit on “liian hyviä”, niin useinkaan itse astmaan ei anneta lisälääkettä. Vaikka jo tällainen konkari astmaatikko tuntee sen, missä kohtaa lääke olisi hyvä antaa. Ettei olla hetken päästä todella huonossa hapetuksessa.
Vain terveillä varmin pääsy perille?
Hieman heitteillä ovat ne hoitoon pääsyn kannalta, ketkä ei oikein itse jaksa enää kävellä, mutta eivät vielä saa varmuudella ambulanssikyytiä. Taksin varaankaan itse en kovasti nykyään enää luota, sillä oman kokemuksen, ja lehtien palstoilta luetun mukaan, nykyään etukäteen sovittu taksimatka ei olekaan enää varma. Auto ei välttämättä tule, tai ainakaan sovittuna aikana.