Arvo & Figaro juhlii
Kainuunharmaspässit Arvo ja Figaro täyttivät kolme vuotta. Herrat viettävät leppoisaa poikamieselämää poikaporukassa. Heidän extraherkkuaan on leivänpalat sekä porkkanaviipaleet. Arvo ja Figaro ovat kilttejä sekä rauhallisia pässejä.
Kuvassa pässien kerintäjälki ei näytä aivan optimaaliselta. Heidät on keritty Fiskarsin saksilla. Se oli sen verran työlästä, että tämän jälkeen hankittiin akkukäyttöinen kerintäkone. Pässien päätehtävä on tuottaa villaa. Väriltään he ovat vaalean, vähän sotkuisen värisiä harmaita.
Perjantaina yllätys kuumetta
Itselle tuli yllättäen perjantaina hyvin huono olo. Soitin kesken autolla ajomatkan terveyskeskuksen päivystykseen, jonne hieman nihkein mielin mut otettiin vastaan koska sanottiin että “, jos on rintakipua, sitte sut täytyy tänne ottaa..”
Päivystyksessä tie eristykseen kävi rajun pahoinvoinnin vuoksi nopeasti ja selvisi, että minulla oli yli 40 astetta kuumetta!
Kovasti kehuja ei muuten ole jaossa päivystysreissulta. Invaparkkeja ei ollut likimainkaan sairaalan ovea. Parkkipaikalta piti 40 asteen kuumeessa kavuta mäki ylös, ja puuttellisten opastuksien takia kiipesin ensin väärästä päästä mäen ylös mennen terveyskeskuksen pääovelle, johon periaatteessa opastettiin sanallisin opastein ambulanssiasiakkaiden oven vierestä. Terveyskeskuksen pääovi oli kuitenkin lukossa, joten ei muuta kuin mäki alas ja uusi kiipeäminen kuumehorkassa seuraavaa mäkeä ylös sille ambulanssiasiakkaiden ovelle, josta pääsi sisään.
Ensimmäisen kipulääkkeen, pahoinvointilääkkeen ja tippanesteen sain kohtuu nopeasti, ehkä tunnin sisään. Siihen ne palvelut sitten loppuikin tunneiksi. Kanssani päivystyksessä olevalle nousi myös 40-asteen kuume päivystyksessä, hän sai miedomman kipulääkkeen heti, toisen lääkkeen boostausta hän joutui odottamaan useamman tunnin, vaikka parikin hoitajaa sen jo lupasi tuoda. Ei lääkettä vain kuulunut. Kuumeet kyllä ehdittiin mitata välissä ja todettiin, ettei lämpömme ole laskeneet. Tähän kyllä totesin ääneen, että miten ne laskea voisikaan jos ei saada edes sitä lääkettä?!?
Potilaan asemassa hieman ihmetyttää, miten hoitajien työaika voidaan laskea niin kireälle, ettei perusasioista, kuten riittävästä kipulääkityksestä pysytä optilaamaalisesti huolehtimaan? Miksi vielä vuonna 2021 pitää potilaiden joutua kokemaan turhaa kipua ja tuskaa?
Huoneessa meitä oli kaksi 40 asteen kuumeessa olevaa henkilöä, jotka ei jaksaneet edes istua, mutta huoneessa oli vain yksi todella kapea sänky, jossa sitten maattiin eripäin, varpaat melkein toisten suussa, jotta juuri ja juuri mahduttiin sängyssä makaamaan.
Selkäkin tilttaa
Tuon sängyn ruuhkautumisen lisäksi patja oli äärimmäisen kova, josta rikkinäinen selkärankani provosoitui totaalisesti ja päälle iski aivan jäätävä hermokipu, joka ei helpottanut missään asennossa. Kipuasteikolla 0-10, kipu oli luokkaa 20!
Soittokello oli ahkerassa käytössä, ja helpotusta asiaan pyysin, mutta mitään ei saanut ennenkuin tapaa lääkärin… Joka tavattiin ehkä tulohetkestä viiden tunnin kuluttua, ajantaju oli jo sen verran kadoksissa, että aika tuntui todella pitkältä.
Lisäksi itseltä kysyttiin useamman kerran, mitä lääkkeitä minulle voisi antaa, koska yliherkkyyksiä oli paljon. Täytyy sanoa, että 40 asteen kuumeessa ja ihan hirveissä kivuissa on aika hankalaa alkaa muistella, mikä olikaan se kipulääke tai relaksantti mikä käy, tai mikä ehdottomasti ei käy. Onneksi lopulta sopivat lääkkeet sitten löytyi.
Nyt vierailen kolme kertaa päivässä antibioottitiputuksessa. Tämän vuoksi postauksetkin voi olla hieman lyhyitä lähiaikoina. Olen hetken varmasti vielä toipilas ja melko väsynyt. Pahoittelen.