Maria Tuomialho on raumalainen äiti ja järjestötyöntekijä, joka on saanut Tukilinjalta apurahan tietokoneeseen. Hänellä on lukivaikeus ja liikkumisrajoite. Maria pitää vierasblogia helmi–maaliskuussa 2024.
On ollut jännä huomata tässä blogikirjoittelun ensimmäisen jo kuukauden jälkeen, että joidenkin ihmisten suhtautuminen itseen on muuttunut. Tulee kommentteja, että "sä et varmaan enää pysty" ja jopa tarjotaan liikkumiseen tukea myös silloin kuin sitä ei itse tarvitsisi. Olen siis saanut liikkumisrajoitteisen identiteetin.
Yksi elämän perustarpeista on syöminen, mutta joskus sekin tuntuu vain kovin hankalalta, etenkin, jos haluaisi syödä ihan niin sanottua "kunnon ruokaa". Itse alusta loppuun tehtynä olisi helppo toteuttaa ruokavalio, kun osaa jo välttää sudenkuopat...
Juuri äsken Pokku oli vielä 3-vuotias nuori hevosenalku ja nyt Pokku täytti jo 25-vuotta! Eläinten synttäripäivistä sitä aina tulee pohtineeksi... miten "vanha" sitä itse jo onkaan!
Toipumisen lomassa olemme yrittäneet saada ajan kulumaan "jotenkin kehittävästi".
Eläkevakuutusyhtiön lisäksi Kela on laitos, joka ei petä miltei koskaan. Molemmissa laitoksissa on töissä lääkäreitä, joilla on kyky ihmeparantaa sairaat, ainaki paperilla, sillä ei minua ainakaan yhtään vähempää satu, kuin ennen heidän päätöstään.
Takana hiukan normaalia rankempi pitkä viikonloppu. Maanantai iltaan asti sain suonensiäisesti antibioottia kolmasti päivässä. Kaikki pakkotahtisuus ylipäänsä vie mehut ilman ylimääräisiä sairastelujakin
Kainuunharmaspässit Arvo ja Figaro täyttivät kolme vuotta. Herrat viettävät leppoisaa poikamieselämää poikaporukassa. Itse vierailin ensiavussa ja nyt käyn antibioottitipassa kolmasti päivässä.
Pyrimme parhaamme mukaan viileentymään tilaisuuden tullen merivedessä. Uimaharrastus käy kilpajuoksua sinilevän leviämisen kanssa.
Tänään oli vuorossa koronatehostepiikin hakeminen. Ensimmäisestä piikistä selvisin vähin oirein, hieman outo olo oli käsivarressa ja kuume nousi seuraavana päivänä.
