Kahden viikon pituinen joululoma kului aivan liian nopeasti. Pyrimme ottamaan loman, todellakin lomana. Ilman kellon vahtaamista ja säntäilyä aikataulujen mukaan.
Vielä olisi tarvinnut olla ehkä viikko, tai kaksi enemmän lomaa, jotta olisi oikeasti edes vähän levännyt olo loman jälkeen.
Toki loma nyt ei ihan pelkkänä lokoiluna mennyt, sillä lomalla oli kuitenkin paljon eri suoritteita, jotka “pitää” suorittaa. Tai haluaa suorittaa ihan tyttären vuoksi. Oli joulu ja joulurutiinit sekä oli uusi vuosi….
Olen viime vuosina miettinyt, millaisessahan pyhäpäiväburnoutissa äitini on mahtanut ollakaan, koska hän aina todella tunnollisesti järjesti meille lapsille niin pääsiäisen, juhannuksen, itsenäisyyspäivän, adventtisunnuntait, joulun kuin uudenvuodenkin ynnä muut.
Äiti laittoi muun muassa pääsiäis-, ja joulukoristeita ympäri taloa ja vaihtoi pyhien vuoksi jopa teemaan sopivat verhotkin ikkunoihin! Minusta ei olisi siihen.
Viime jouluna unohdin muun muassa hankkia niinkin perusasian, kuin joulukuusen! Toki nyt, kun muut tuskailevat varisevien kuusenneulastensa kanssa, ei asia harmita enää ollenkaan.
Kävimme myös useampana iltana ajelemassa valoshowun läpi kaupungin keskustassa. Viimeisenä päivänä olisi ollut tarjolla katsojille muun muassa hernekeittoa, mutta sen jätin suosiolla väliin, koska autoa ei saanut mihinkään kovin lähelle pelipaikkaa parkkiin.
Itse kovasti aina toivoisin kaikenlaisiin tapahtumiin liikuntaesteisille selkeää parkkialuetta, aivan tapahtumapaikan välittömässä läheisyydessä, jolloin osallistuminen voisi olla monellekin helpompaa.
Yleisesti on kyllä hienoa, että järjestetään tapahtumia, joihin edes pääosin pääsee autolla lähelle. Aivan joka kohteeseen ei täsmänä päässyt kaikkea katsomaan autosta, mutta pääpiiretittäin kaikki valojutut tuli kyllä pongattua.
Täysikuu
Ystäväni täysikuu osui ikäväkseni juuri loman loppuun viikonlopulle. Olen aina ennen hieman nauranut “partaani” kuuhulluille… ajatellut, että he vain kuvittelevat kuun valvottavan… ja nyt olen saanut huomata olevani sellainen myös itse.
Usein öisin sitten valvon ja katselen kuuta, koska se se malttaisi laskea alas, jotta voisi hetken nukkua.
Lisäksi oli lomalla se lääkäriaika, joka valvotti jo itsessään muutaman viikon etukäteen.
Eli, ei, ei ole yhtään levännyt olo, vaan lähinnä “katujyrän alle jäänyt olo”.
Koulukyyti
Olemme siis aloittaneet normiarjen… kelloa lähes maanisesti vahtien. Siitä huolimatta onnistun olemaan lähes päivittäin myöhässä.. tai siis päivittäin.. Koska vaikka miten valmistuisin lähtöön ajoissa, tuntuu joka päivä tulevan jokin hidaste matkalle..
Etenkin tämä talviautoilu tuntuu olevan “kindermuna”-autolleni haastavaa. Tuntuu siltä, kuin yrittäisi kanamunankuorella luistella lumihangessa.. etenemme suunnilleen sinne, minne tuuli kuljettaa. Ja jos tuulta ei ole, jumitumme auraamattomalle tielle kinokseen!
Mutta, ei auta, 190 aamua on vuodessa kellon mukaan herättävä ja matkaan lähdettävä!
Koulupäivien määrä
Yksi asia mitä syvästi jaksan ihmetellä, on se, että oi miksi yhä vuonna 2023 on koulupäivien määrä on ylipäätään laissa määrätty! Puhutaan myös oppilaan oikeudesta saada opetusta x tuntimäärä viikossa luokasta riippuen.
Me emme kasvata enää tämän päivän lapsia siihen, että heidän pitää tehdä työuransa tehtaissa, joihin pitää joka arkiaamu kiirehtiä leimaamaan kellokorttia kukonlaulun aikaan.
Me kasvatamme tulevaisuuden aikuisia, joilla varmasti muun muassa etätyö tulee olemaan yksi hyvin tärkeä osa työelämää. Eli oi miksi, me emme panosta jo ensimmäisiltä vuosiluokilta opetusta osin laadukkaan etäopetuksen varaan, samalla tukien näiden tulevaisuuden aikuisten etätyöosaamista jo lapsuudesta alkaen!
Onhan siellä koulussa ihan kivojakin sekä tärkeitä juttuja läsnä ja on hyvä oppia kohtaamaan toisia ihmisiä, mutta onhan tämä oikeasti ihan hullua, että koko maan laajuudella lapset kärrätään viitenä päivänä viikossa koulun penkille. Mielestäni siihen riittäisi lapsesta riippuen pari kolme läsnäolopäivää viikossa..
#etänäläsnä
Etäilyn hyödyistä bloggasinkin Erilaisten oppijoiden liiton sivuilla viime vuonna. Blogi on melko hyvin sivustolla piilossa, mutta täältä niitä pääsee ainakin lukemaan. #etänäläsnä
Artikkelikuva napattu valotaidetapahtumasta Lumen, Rauma