Parin viikon valvomisen jälkeen voin toivottavasti jälleen nukkua. Mulla on sellainen “pieni” elämää haittaava traumaperäinen stressihäiriö, joka aktivoituu aina paria viikkoa ennen seuraavaa lääkäri- tai muuta hoitohenkilökunnan vastaanotto aikaa.
Eikä se häiriö oikeastaan ole ihan pieni, vaan aikalailla elämää saneleva, koska parin viikonkin valvomisen jälkeen sitä on pikkasen kuitti. Samalla kun pitää kuitenkin pyrkiä pyörittämään arkea ja kyetä käyttäytymään jotenkuten kuin “normaalit” ihmiset.
Olen sairastanut tätä traumaperäistä stressihäiriötä jo yli seitsemän vuotta ja nyt sen kanssa on sentään jotenkuten oppinut elämään. Tai lähinnä on oppinut niin sanotusti ennakoimaan ja tietää, että muutamaa viikkoa ennen lääkäriaikaa, on aika turha sopia yhtään mitään ylimääräistä.
En viitsi traumaperäisen stressihäiriön syitä tässä sen enempää avata, jotta kukaan muu ei menettäisi uskoaan hoitavaan tahoon. Ja onhan se myös niin, että kaikille voi sattua virheitä, mutta virhe väärässä kohtaa voi aiheuttaa vaikka sille potilaalle pienen “paniikin”, ettei vain joutuisi samaan tilanteeseen enää ikinä uudelleen.
Valtaosin kuitenkin kaikki lääkärikohtaamiset on omalla kohdallaankin mennyt kohtuullisen hyvin, tänäänkin.
Yritän toki viimeiseen asti vältellä tilanteita, joiden vuoksi voisin joutua lääkäriin. Lisäksi pyrin nykyään menemään vain sellaisille lääkäreille, joista saan vahvat suositukset etukäteen. Jos vain on suinkin mahdollisuus valita, jotta pettymyksiltä sekä mahdolliselta täysin turhalta kivulta ja tuskalta voisi välttyä.
Ottakaas apteekit koppia!
Lääkäristä lähdettyäni koukkasin heti toiveikkaana saman korttelin kulmassa olevaan apteekkiin, vaikka koin, että tällä kelillä kävely jalkakäytävällä on aika hazardia. Päästyäni vihdoin apteekkiin sisälle asti, ilmeni, ettei siellä ollutkaan tarvitsemaani lääkettä.
Koska yksi liukastelureissu kaupungissa riitti ja selkä oli jo kaput pitkän ajomatkan päätteeksi, totesin, että en enää toiseen apteekkiin kävellen lähde edes yrittämään.
Onneksi nykyään on jo muutamissa apteekeissa drive-in kaista! Tämä on ehdottoman hyvä asia! Ja todella hienoa, että huomioidaan näin myös muun muassa liikuntaesteisiä asiakkaita! Itse pyrin suosimaan näitä drive-in apteekkeja aina, jos niitä reittien varrelle vain osuu.
Apteekkireissu oli muutenkin pysäyttävä, sillä sain samalla luukun avauksella aimo annoksen entisen asuinkuntani Lapin historiikistä! Oli hyvin mielenkiintoista kuulla Lapin kunnan teollisuuden kehittymisestä! Huippua!
Iltasadun äärellä
Kotona onkin sitten hyvää aikaa rauhoittua. Olla tyytyväinen hyvin menneeseen lääkärireissuun sekä mielenkiintoiseen apteekkireissuun.
Perheemme iltarauhoittumisen perinteisiin kuuluu myös iltasatu, tässä maistiainen siitä myös teille!
Videon kuvaus: Sara Tuomialho
Kirja: Kettu ja Hiljaisuus, Reetta Niemelä & Eri Shimatsuka