Moi!
Tänään luvassa hieman erilainen kirjoitus. Häiriöni oireista en voi kertoa ihan kaikkea, koska en ole ollut asemassa jossa olisin voinut seurata tilannetta ulkopuolisena. Päätinkin siis kysyä äidiltäni hieman hänen kokemuksestaan minun käytöksestäni.
- Millainen vauva Jesse oli?
Vauva ajasta en oikein muista, mutta hän taisi olla huono nukkuja 1-vuotiaaksi asti? Muistelen että piti jotain ääntä yöllä, mutta ei itkenyt.
2. Entä lapsi?
Jesse on aina ollut iloinen, sosiaalinen (ja etenkin puhelias pojaksi), vilkas ja liikunnallinen.
3. Milloin huomasit Jessen vilkkauden ensimmäisen kerran?
Ehkä ongelmana kun koulusta alkoi tulla viestejä; ongelmana se alkoi enemmän olla jo ala-asteen luokilla. Jälki-istuntoja tuli usein, Jesse muistaa varmaan syitä; mutta yksi oli ainakin hyppimisestä. Kyseinen opettaja ei arvaakaan mitä tämä hyppivä poika nyt tekee ☺ Alkoi sattua vahinkoja temppuiluiden takia, onneksi terveyskeskus oli lähellä..
Kun jäin yksinhuoltajaksi haasteet kasvoivat kun vahinkoja sattui ja opettajilla oli aina asiaa..muistelen että Jessen ollessa 9 tai 10 – vuotias, kysyin ihan psygiatrilta onko mahdollista, että Jessellä on ADHD? Mutta se ei ollut kuulemma mahdollista, koska todistus on tasainen. No, diagnoosi odotti sitten lukioon asti..eikä se välttämättä ollut paha. Lapsen lääkitseminenkin ei oikein olisi minusta hyvä kuin pakkotilanteessa. Mutta olisiko ollut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, en tiedä.
4. Miten vilkkaus vaikutti arjessa?
Jessellä piti olla tekemistä ja hän ei viihtynyt yksin, aina piti olla kaveri tai kavereita. Yritin etsiä sopivaa harrastusta kokeilujen kautta, tutustuttiin eri lajeihin ja Jesse pelasi sitten jalkapalloa muutaman vuoden, parkourasikin (Jesse muistaa vuodet ja ikänsä?). Jossain vaiheessa hän lopetti jalkapallon ja intoutui trampoliinilla hyppimisestä; en muista, mutta nämä harrastukset taisivat olla yhtä aikaakin. Trampoliinista tuli yhä mieluisampi ja netin ansiosta Jesse löysi muut harrastajat ja loppu on ”historiaa”.
Koulussahan se vaikutti ikävästi kun keskittymiskyky nolla tai ainakin huono. Jälkkäriä tuli ja keskusteluja opettajien kanssa sun muuta. Jesse oli/on myös ”mestari” väittelijä ja se ei aina ollut hyvä. ☺ Konflikteja syntyi..Ala-aste ainakin oli hankalaa, ylä-asteesta en niin muista..muistaako Jesse? Ylä-asteella Jesse oli koulun oppilaskunnassa, joten oliko ylä-aste aika helpompi.
JESSE: Ylä asteella aloin tietoisesti opettelemaan vilkasta käytöstäni pois koulupäivinä. Mietin aina enne koulupäivän alkua, että “tänään olet ihan rauhallisesti”. Pikku hiljaa käytökseni rauhoittui. Ylä-asteella tramppauksesta oli myös tullut jo niin tärkeä asia, että minua ei juuri kiinnostanutkaan mikään muu.
Tietenkin Jesse keksi kaikenlaista ”kivaa” tässä nyt erikseen mainitsematta..muistaa varmaan itse TAI tietää varmaan itse kun kaikki ei varmaan tullut edes minun tietooni..meillähän oli sopimus, että en suutu, jos itse kertoo töppäilystään, mutta kaikkea ei varmaan kerrottu, jos ei ollut vaaraa jäädä kiinni ☺ Mutta kaiken kaikkiaan, uskon että on ollut suht viatonta. Vilkas oli (on?), mutta ei villi.
JESSE: Et todellakaan tiedä kaikkea, eikä sun tarvitsekaan :3
5. Mitä hyvää Jesse on sinun mielestäsi saanut ADHD:n kautta?
Jessen kohdalla ADHD on tuonut tosi hyviä asioita vaikka koulussa oli hankalia aikoja ja äitinä sai hermoilla mitä se Jesse aina keksii.
Jesse ei pelkää esiintyä, hän on rohkea puhumaan, liikunnallisesti taitava ja fiksukin; tämä on edesauttanut häntä mm. hankkimaan työtä ja vieläpä ”omalta” alaltaan. Harrastuksen kautta, tarkoitan trampoliiniharrastusta, hänellä on laajat kontaktit jopa maailmanlaajuisesti. Ja extrana englanninkielentaito on erittäin hyvä. Hän on päässyt sellaisiin asioihin mukaan, mihin ei välttämättä pääse ilman rohkeutta ja sosiaalisuutta ja näillä avuilla saamiaan kontakteja (esim. ACON, muut harrastajat ja heidän kontaktinsa) TAI lyhyesti ilman ADHD:ta. Hän oli yhtenä pihatrampoliinien SM-kisojen tuomarointi yhdessä Jari Mönkkösen kanssa ja menestyi itse kisoissa. Äidin on toki pitänyt nähdä potentiaali kaiken takana ☺ Olisin voinut kieltäytyä kaikesta esim. trampoliini harrastajien kokoontumisista monena vuotena kotonamme.
6. Mitä Jesse teki vapaa-ajallaan?
Aikalailla aika kului trampoliinilla ala-asteelta lukioon kunnes muutti pois kotoa. Kavereiden kanssa hän vietti myös paljon aikaa, jonkin verran pelasi tietokonepelejä, editoi videoita.
Olen jutellut aiheesta äitini kanssa aika paljon. Hän on kertonut minulle, että hän oli kuullut ystävältään, että pojat kuulemma vain ovat vähän villimpiä. Äidilläni ei ole kuin yksi poika lapsi, joten hänen oli mahdotonta tietää, että olinkin erityistapaus. Selvisimme kuitenkin hyvin häiriöstäni huolimatta. Äitini suoriutui kunnialla minun energiastani. Äitini ei myöskään rajoittanut minun tekemisiäni, mikä oli mielestäni oikea päätös. Kiitos äiti!
Tästä eteenpäin postaukseni tulevat olemaan enemmän siitä mitä minulle kuuluu juuri nyt ja miten ADHD vaikuttaa siihen. Kiitos, että luit loppuun!