Rakastan elokuuta ja koulujen alkua. On mukavaa aloittaa uusi arki, hankkia kivoja koulutarvikkeita ja keksiä kaudelle uusia tavoitteita, ehkä aloittaa uusi harrastus.
Tänä syksynä meillä on uusi ekaluokkalainen! Jännitys ja innostus on ylitsepursuilevaa! Samaa ei voi sanoa seiskalle ja ysille siirtyvistä isosisaruksista.
Pienet ekaluokkalaiset suuret reput selässään koulun pihassa ovat hellyttävä näky! Sinne ne painelevat opettajan perässä koulun sisään ja toivottavasti osaavat takaisin pihalle pari tuntia myöhemmin, kun päivä päättyy.
Minä sain aloittaa koulutaipaleeni aikoinaan pienessä kyläkoulussa, missä meitä oli kuusi ekaluokkalaista. Luokassa minua odotti suuri kohopulpetti, johon oli kiinnitetty loisteputkilamppu. Kohopulpetissa luettavan kirjan sain kohotettua lähemmäksi kasvoja, jotta asento pysyisi parempana. Läheskään aina en tietenkään kohoa käyttänyt. Muistan, miten opettaja huomautti, että älä Jenniina tule minua syyttämään sitten, jos sinulla on aikuisena huono ryhti. Olisinpa uskonut opettajaa! Hän oli niin oikeassa ryhdin suhteen.
Vuosia myöhemmin oma esikoiseni sai kotiin ja kouluun käyttöönsä irrotettavan kohon, jota sai käyttää siellä missä tarvitsi. Lapsi sanoi, ettei oikeastaan tarvitse koko kohoa. Tekisi mieli huomauttaa ryhdistä…
Apuvälineet ovat kehittyneet mahtavasti elämäni matkan varrella. Kun itse luin ylioppilaskirjoituksiin massiivista lukutelevisiota käyttäen, on esikoisella käytössään upea kameralla varustettu näyttö. Kameran voi kääntää joko opettajan ja taulun puoleen tai kohti omaa kirjaa. Enemmän laite on tainnut kuitenkin olla käytössä kotisohvalla leffoja kateltaessa. Itse istun telkkarin luona nenä kiinni ruudussa nähdäkseni tekstit. Vanhan liiton näkövammainen. Nyt yläkoulussa esikoiseni paras ystävä sanoo, ettei apuvälineitä tarvita, koska hän on olemassa. Olen niin kiitollinen tuosta ihanasta ystävästä. Lapsistani vain yhdelle on periytynyt minulta albinismi ja heikko näkö.
Entä käytänkö itse apuvälineitä työpisteelläni? En todellakaan. Tarve sulautua joukkoon on olemassa yhä, vaikka muija olisi jo keski-iässä.
Elokuu.
Koulun piha täyttyy taas.
Mut sä jäät ikkunaan
Katsomaan
Syksyy alkavaa