Olen joutunut pitämään hetken taukoa blogin (ja gradun) tekemisestä, koska olen ollut ylitsepääsemättömän väsynyt. Väsymys CP-vammaisilla aikuisilla on kuitenkin erittäin yleistä, erään lähteen mukaan vähintään 60% aikuisista CP-vammaisista kokee poikkeavaa väsymystä. Syyt tähän ovat monitasoiset: CP-vammaisten henkilöiden lihasten säiekoostumus on hyvin erilainen kuin verrokeilla: suurissa lihaksissa on suhteellinen ylimäärä ns. hitaita lihassyitä, tai vaihtoehtoisesti nopeiden syiden voimantuotto on häiriintynyttä (Brunton, 2012). Tällä on kaksi seurausta: ensimmäinen on näennäisesti järjenvastainen havainto, jonka mukaan CP-vammaisten aerobinen rasituskestävyys on parempi kuin verrokeilla. Samaan aikaan kuitenkaan tarkat liikkeet ja räjähtävä voimantuotto eivät onnistu. Hitaat säikeet joutuvat työhön, johon eivät sovellu – seuraa väsymys.
CP-vammaisilla on ymmärrettävästi poikkeamia myös liikkeitä säätelevien hermoratojen ja jopa selkäytimen rakenteessa. Tätäkin on ehdotettu erääksi syyksi siihen, että heidän lihaksistonsa toiminta on hyvin tehotonta ja energiaa menee hukkaan, jolloin kokonaiskulutus nousee (esim. Brower ja Ashby, 1991).
Kiinnostavimpia ovat kuitenkin mielestäni tutkimukset, joissa on osoitettu, että CP-vammaan liittyy hermokudoksen tulehdustila aivoissa, ei pelkästään vamman akuuttivaiheessa, vaan vielä aikuisenakin. Tulokset on saatu mittaamalla aivojen tulehdusvälittäjäaineiden pitoisuuksia verenkierrosta ja myös mm. ruumiinavaustekniikoin. Jatkuva tulehdus johtaa lähes varmasti myös kudostuhoon: voidaan siis sanoa, että CP:hen liittyy käytännössä varmasti myös etenevä komponentti, joka muistuttaa mm. Alzheimeria, Parkinsonia tai MS-tautia. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tietoa siitä, onko etenemisnopeudessa vaihtelua tai aaltoilevuutta samalla potilaalla tai potilaiden välillä, eikä siitä, mikä on vaikutus taudinkuvaan. Todennäköisesti se, joka ensimmäisenä hoitaa tätä tulehdusta ja saa aikaan potilaan tilan paranemisen, saa nimensä pysyvästi CP-tutkimuksen historiaan (Dammann, 2007). Alustavasti näitä muutoksia on liitetty mm. masennukseen ja väsymykseen. Kuva CP:stä kertaluonteisena vauriona on joka tapauksessa lähes varmasti väärä.
Hoidolle haasteita aiheuttaa mm. aivohiusverisuonten sisäpinnan solujen muodostama aivo-verieste, joka suojaa aivoja vierasaineiden vaikutuksilta. Mahdollinen tulehduslääke pitää saada kohdennettua riittävän tarkasti nimen omaan aivoihin, jotta vältytään esimerkiksi syöpien hoidossa käytettävien glukokortikoidivalmisteiden käytön yhteydessä esiintyvien kaltaisilta sivuvaikutuksilta (Ballabh ym. 2004). Toinen mahdollinen hoitokeino on ruokavalio: liiallisen hiilihydraattisaannon tiedetään ylläpitävän tulehdusta, joten tilanteeseen voidaan mahdollisesti vaikuttaa huolehtimalla monipuolisesta, omega-3-rasvahappoja sisältävästä energiasisällöstä.
Toki arjen tasolla voi itse kukin opetella ottamaan huomioon omat rajansa, ja esimerkiksi terapioiden rasittavuuteen voidaan vaikuttaa, mutta näiden pehmeiden keinojen vaikuttavuus on rajallinen, koska rasitteita esiintyy niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisenkin toiminnan alueella. Vuosikymmeniä on tiedetty, että CP aiheuttaa sopeutumisvaikeuksia erityisesti aikuisiällä. Näinköhän perussyy löytyy sittenkin itse oireyhtymästä – voisiko jopa käyttää parjattua sanaa sairaus?
Viitteet
Ballabh, Praveen, et al. “The Blood-Brain Barrier: An Overview: Structure, Regulation, and Clinical Implications.” Neurobiology of Disease, vol. 16, no. 1, June 2004, pp. 1–13. PubMed, doi:10.1016/j.nbd.2003.12.016.
Brouwer, B., and P. Ashby. “Altered Corticospinal Projections to Lower Limb Motoneurons in Subjects with Cerebral Palsy.” Brain: A Journal of Neurology, vol. 114 ( Pt 3), June 1991, pp. 1395–407. PubMed, doi:10.1093/brain/114.3.1395.
Brunton, Laura Kristine, and Charles L. Rice. “Fatigue in Cerebral Palsy: A Critical Review.” Developmental Neurorehabilitation, vol. 15, no. 1, 2012, pp. 54–62. PubMed, doi:10.3109/17518423.2011.629633.
Dammann, Olaf. “Persistent Neuro-Inflammation in Cerebral Palsy: A Therapeutic Window of Opportunity?” Acta Paediatrica (Oslo, Norway: 1992), vol. 96, no. 1, Jan. 2007, pp. 6–7. PubMed, doi:10.1111/j.1651-2227.2007.00097.x.