Viime kirjoituksessa käsittelimme vammaisuuden ja seksuaalisuuden välistä suhdetta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tällä kertaa pureudumme siihen, kuinka erilaiset fyysiset vammat voivat vaikuttaa seksuaaliseen toimintakykyyn. Esitys ei missään nimessä ole kaikenkattava, vaan käsittelemme teemoja, jotka liittyvät yleisimmin tavattaviin hermoston ja lihaksiston toimintahäiriöihin.
Eräs tällainen teema on kipu. Kivuliaisuutta esiintyy suuressa määrässä sekä yhtä että useampaa elimistöä koskettavia vammoja ja sairauksia. Ensimmäiseksi on huomattava, että kipuaistilla on elimistössämme erittäin tärkeä varoittava tehtävä. Eräät geenimutaatiot voivat aiheuttaa synnynnäisen, täydellisen kipuaistin puuttumisen, mikä on omiaan vaikeuttamaan arkielämää (esim. Cox ym. 2006).
Tässä yhteydessä olemme kuitenkin ensisijaisesti kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu, kun kipu muuttuu jatkuvaksi eli krooniseksi. Ritsotomian yhteydessä mainitsin jo, että jatkuva kipukokemus (joka voi olla joko fyysisen ärsykkeen aikaansaama tai psyykkiseen tilaan liittyvä) voi edelleen herkistää elimistöä kivulle. Toisaalta voimakkaasti tietoisuudessa läsnä oleva, häiritsevä kipuärsyke voi häiritä rentoutumista, jota kiihottumisesta riippumatta voidaan useimmiten pitää seksuaalisen mielihyvän kokemisen ennakkoehtona. Erityisen kiinnostava kivun muoto on allodynia, joka sekin epäsuorasti mainittiin ritsotomiasta puhuttaessa. Allodynia tarkoittaa tilaa, jossa elimistö tulkitsee fysikaalisesti neutraalit kosketusärsykkeet kivuksi, ja sitä esiintyy eritoten eräiden selkäydinhermovaurioiden yhteydessä, kun suuriläpimittaiset tuntohermosyyt tuhoutuvat (Kirk ja Denny-Brown, 1970; Denny-Brown, 1973). Tällaiset vauriot voivat pysyvästi muuttaa kehosuhdetta, sillä tuntoaisti kokonaisuutena saattaa muokkautua tavalla, joka vääristää kokemusta omasta kehosta siten, ettei keho enää tunnu miellyttävältä.
Läheisesti kipuun liittyviä ilmiöitä ovat lihasjäykkyys eli rigiditeetti sekä lihaksen kasvanut ärsykeherkkyys eli spastisuus. Edelliseen liittyy lihaksen jatkuva supistustila ja elastisuuden väheneminen, jälkimmäiseen puolestaan alentunut supistumiskynnys lihasta venytettäessä. Molempia ilmiöitä esiintyy sekaisin esimerkiksi monissa CP-vammoissa. Jäykkyys ja korostunut lihasjäntevyys haittaavat omaehtoista liikettä ja aiheuttavat epämiellyttäviä tai häiritseviä tuntemuksia, jolloin sekä osallistuminen että mielihyvän kokeminen jälleen vaikeutuvat.
Toisaalta erityisesti selkäydinvammaisille ovat arkipäivää myös varsinaiset kosketustuntopuutokset, joita esiintyy yleensä allodynian ohella. Koska kosketusaistilla on keskeinen merkitys isossa osassa seksuaalista toimintaa, voivat sen puutteet häiritä seksuaalisuuden kokemista merkittävästi. Puutteita voidaan toki korvata vibraatiolaitteiden tai esimerkiksi paremmin chilin tehoaineena tunnettua kapsaisiinia sisältävien paikallisvalmisteiden avulla, mutta niiden hyöty jää usein rajalliseksi (Sezer ym. 2015).
Myös vamman kokonaisvaikutus toimintakykyyn on usein merkittävä haittatekijä: kanssakäymisen onnistuminen voi olla riippuvaista ulkopuolisesta avusta, varsinkin kun puhutaan vaikeavammaisten keskinäisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä, jolloin intimiteetin todellinen taso voi jäädä vähäiseksi: vaikka avusteisesta seksistä onkin viime vuosina puhuttu paljon, en pidä sitä taikaluotina, joka sinänsä ratkaisisi mitään ongelmia. Tämä on yksi syy siihen, miksi myös edellisessä kirjoituksessa kuvaillun kaltainen säädelty maksullinen seksi pitäisi ottaa keinovalikoimaan – voihan jo pelkästään kumppanin löytäminen olla vaikeavammaiselle erittäin haastavaa.
Tässä kirjoituksessa olemme maininneet vain muutamia esimerkkejä siitä, miten fyysinen vammaisuus ja seksuaalinen toimintakyky suhtautuvat toisiinsa. Ylivoimaisesti suurin haaste on kuitenkin omankin kokemukseni mukaan ihmiskunnan sosiaalisten käytäntöjen kehittämisessä siten, että vammaiset nähtäisiin seksuaalisesti tasavertaisina, arvokkaina ja haluttavina kumppaneina niin pari- kuin muihinkin suhteisiin.Tekemistä siis riittää.
Viitteet
Cox, James J., et al. “An SCN9A Channelopathy Causes Congenital Inability to Experience Pain.” Nature, vol. 444, no. 7121, Dec. 2006, pp. 894–98. www.nature.com, doi:10.1038/nature05413.
Kirk, Edwin J., and D. Denny-Brown. “Functional Variation in Dermatomes in the Macaque Monkey Following Dorsal Root Lesions.” The Journal of Comparative Neurology, vol. 139, no. 3, July 1970, pp. 307–20. DOI.org (Crossref), doi:10.1002/cne.901390304.
Nebahat Sezer, Selami Akkuş, et al. “Chronic Complications of Spinal Cord Injury.” World Journal of Orthopedics, vol. 6, no. 1, Jan. 2015, pp. 24–33. www.wjgnet.com, doi:10.5312/wjo.v6.i1.24.