Tämä on tarina lääketieteen etiikasta ja siitä, miten omien näkökantojen pitäminen itsestään selvinä voi koitua potilaan vahingoksi. 1980-luvun alussa eteläafrikkalainen neurokirurgi Warwick J. Peacock hoiti CP-vammaisia lapsia Kapkaupungissa. Hänellä oli ongelma: köyhistä oloista tulevien lasten kohonneeseen lihasjänteyteen – spastisuuteen — oli löydettävä edullinen ja tehokas hoitokeino. Peacock kiinnostui Charles Sherringtonin päiväkirjoista. Sherrington oli hermoston heijasteiden eli refleksien tutkija, joka oli osallistunut edellisessä kirjoituksessa mainituille Oslerin luennoille vuonna 1888, ja kehittänyt sittemmin teorian – joka tosin myöhemmin osoitettiin vääräksi – koskien spastisuuden alkuperää Oslerin CP-potilailla. Jo Sherrington oli päiväkirjoissaan maininnut selkäytimen tuntohermosäikeiden katkaisun mahdollisesti sopivan spastisuuden hoitokeinoksi näille potilaille.
Peacock hyödynsi sekä Sherringtonin että menetelmää laajemmin kehittäneen saksalaisen Ottfrid Försterin ja muutaman muun satunnaisia hoitokokeiluja tehneen neurokirurgin muistiinpanoja, ja onnistui osoittamaan, että lanne-ristirangan tuntohermosäikeiden valikoiva katkaisu todella lievitti spastisuutta hänen potilaillaan – ainakin väliaikaisesti. Valikoivuus perustui Peacockin kollegan, italialaisen V.A. Fasanon tutkimuksiin, joissa väitettiin, että spastisuuden synnyttämiseen osallistuvat hermosäikeet saattoi tunnistaa sähköärsytyksen avulla. Näin katkaisu voitaisiin ulottaa vain niihin (Fasano ym. 1987). Menetelmää on sittemmin kritisoitu useasti.
1990-luvulle tultaessa Peacockin maine kiiri laajalti ja menetelmä otettiin käyttöön myös Suomessa. Leikkaus oli nimeltään selektiivinen dorsaaliritsotomia eli SDR. Vuosina 1991-1998 HYKS:ssä leikattiin yhteensä 23 potilasta, joukossa allekirjoittanut.
Menetelmän varjopuolet alkoivat paljastua vasta 2000-luvulle tultaessa. Helena Mäenpää (2005) osoitti väitöskirjassaan, että ritsotomian ja fysioterapian yhdistelmä ei ollut merkitsevästi pelkkää fysioterapiaa parempi: ritsotomian jälkikuntoutukseen kuului tehofysioterapiajakso, joten pelkästään se saattoi selittää toimintakyvyn paranemista. Toisaalta leikkaus edellytti myös selän luu- ja lihaskudoksen poistamista, mikä aiheutti selän alueen kasvuhäiriöitä ja siten kiputiloja. Vakavimpia haittavaikutuksia ovat kuitenkin olleet kehonkuvan ja seksuaalitoimintojen sekä rakko-suolifysiologian häiriöt. Nämä selittyvät selkäytimen reaktiolla vaurioon (muovautuvuus) sekä sillä, että leikkauksessa toimitaan osin intiimialueiden hermotuksesta vastuussa olevan häpyhermopunoksen (plexus pudendalis) alueella. Tieto riskeistä ei ollut uutta: Denny-Brown kollegoineen (Kirk ja Denny-Brown, 1970; Denny-Brown, 1972) osoitti jo kauan ennen Peacockia, että tuntosäievauriot herkistävät selkäydintä kivulle ja häiritsevät muutenkin sen toimintaa, mikä jäi kuitenkin Peacockilta kätevästi huomaamatta. Nykyään vakavat toiminnalliset vauriot voidaan osin estää, mutta se ei alkupään potilaita auta.
Mikä on spastisuuden merkitys suhteessa riskiin, että sen hoitaminen aiheuttaa pysyvän kehonkuvan tai sukupuoli-identiteetin häiriintymisen? Esimerkiksi allekirjoittaneen tilanne on kolmen vuosikymmenen aikana kehittynyt hitaasti sellaiseksi, että vastaa toiminnallisesti rintarankatason selkäydinvauriota. Asiahan ei suinkaan minulle kuulu, mutta minä vaan kysyn, voimmeko ottaa näin valtavan riskin pienen lapsen puolesta?
Viitteet
Denny-Brown, D., et al. “The Tract of Lissauer in Relation to Sensory Transmission in the Dorsal Horn of Spinal Cord in the Macaque Monkey.” The Journal of Comparative Neurology, vol. 151, no. 2, Sept. 1973, pp. 175–200. PubMed, doi:10.1002/cne.901510206.
Fasano, V. A., et al. “Intraoperative Electrical Stimulation for Functional Posterior Rhizotomy.” Scandinavian Journal of Rehabilitation Medicine. Supplement, vol. 17, 1988, pp. 149–54.
Kirk, Edwin J., and D. Denny‐Brown. “Functional Variation in Dermatomes in the Macaque Monkey Following Dorsal Root Lesions.” Journal of Comparative Neurology, vol. 139, no. 3, 1970, pp. 307–20. Wiley Online Library, doi:https://doi.org/10.1002/cne.901390304.