Hejsan!
Ensimmäisenä haluan jakaa minulle hämmästyttävän asian. Varmaan osaatte jo arvata, mutta kirjoittaminen tai lukeminen ole ikinä ollut mun juttu. Se vaatii todella paljon keskittymistä ja se ei jostain kumman syystä kuulu vahvuuksiini. Varmasti myös sillä on merkitystä, että en ole opetellut sitä, koska mielenkiinnonkohteet ovat yleensä olleet enemmän painovoimaa vastaan taistelemisessa. Mutta minä löysin oman tavan tutustua tähän taiteenlajiin, nimittäin äänikirjat. Sillä tavalla muistan jopa mitä edellisellä sivulla sanottiin, aika hurjaa. Olen kuunnellut jo muutaman äänikirjan ja se onkin ollut erittäin antoisaa vapaa-ajan tekemistä minulle. Kuunteletteko te äänikirjoja vai pidättekö enemmän perinteisestä tavasta lukea? Kirjasuosituksia minulta: The Secret: suurin salaisuus ja läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen.
Aikaisemmassa postauksessa mainitsin, että haluan jakaa tapoja, joilla puran loputonta energiaa. Harrastin nuorena kaikenlaista urheilua muun muassa jalkapalloa, sählyä ja yleisurheilu. Kaikki nämä jäivät kuitenkin varjoon minun opittuani takaperinvoltin. Se herätti sisälläni jotakin sellaista mitä en ollut tuntenut koskaan ennen: adrenaliinin virtaaminen kehoon volttiin valmistautumisessa ja lopuksi onnistumisen tunne. Tuosta päivästä eteenpäin, päivän to do -listat täyttyivät pelkästään uusien volttien kokeilusta (hypin trampoliinilla noin kahdeksan tuntia päivässä kolmen vuoden ajan). Halusin nähdä kuinka hyväksi voisin kehittyä ja tämä palkittiin, sillä olin lajini kärkeä tuolloin. Tein lähes päivittäin liikkeitä, joita kukaan muu maailmassa ei ollut vielä onnistunut tekemään. Harrastin lajia aktiivisesti noin 8,5 vuotta. Käytin trampoliinillä hyppimiseen kaiken ylimääräisen energian mitä minussa oli. Tämä vähensi huomattavasti energian purkauksiani koulussa. Mietin aina vaan mitä temppuja aikoisin tehdä kotiin päästessäni.
Vaihdoin tramppauksen lajiin nimeltä trikkaus. Trikkaus on vastaava laji, mutta sitä tehdään tasamaalla. Laji ottaa vaikutteita kamppailulajeista kuten taekwondosta ja capoeirasta. Se ottaa vaikutteita myös tanssilajeista kuten breakdancestä. (Luonnollisesti myös voimistelusta.) Trikkausta on käytännössä kaikki kehon liike. Trikkauksessa on tarkoitus tehdä mahdollisimman vaikeita, näyttäviä ja tyylikkäimtä liikeyhdistelmiä eli komboja (combination). Trikkaus ei ole lajina läheskään niin vaarallinen kuin tranppaus. Tämä oli suurin syy lajin vaihtoon. Olin tramppauksessa sellaisella tasolla, että olisin voinut tehdä äärimmäisen vaikeita liikkeitä kuten viitois taka- ja etuperunvoltteja, mutta näihin liikkeisiin sisältyy suuria riskejä. Ajattelin, että olin huipulla jo kyllin pitkään ja että jätän nämä liikkeet seuraaville harrastajille (nuo liikkeet ovat nykyään aivan arkipäiväisiä tämän hetken huipuille). En ole trikkauksessa maailman kärjessä, enkä edes Suomen kärjessä, mutta rakastan silti lajia koko sydämmelläni. Valmennan lajia myös työkseni ja käyn koulua oppisopimuksella LegendTrick Gymillä ja valmistun liikuntaneuvojaksi kyseisen lajin kautta. Volttejani voit käydä katsomassa Instagramista @jesse_hukkanen. Pähkinänkuoressa vielä: ainoa kunnollinen tapa on ollut liikkua ja harrastaa.
Fakta tähän loppuun, mitä moni ei varmaan tiedä. ADHD edistää nukahtamista. Tämä johtuu siitä, että aivojen etuotsalohkon aktiivisuus on matalampaa kuin normaalisti, mikä aiheuttaa ihmisessä ylivilkkautta ja impulsiivisuutta, koska henkilö ei pysty pitämään keskittymistään yhdessä asiassa kovin kauaa. Jos henkilö, jolla on kyseinen häiriö on väsynyt, aktiivisuus etuotsalohkon alueella vähenee entisestään, joka aiheuttaa lisää ylivilkkautta. Tämä väsyttää aivoja, mutta henkilö ei huomaa sitä ennen silmiensä sulkemista mennessään nukkumaan. Kun menen sänkyyn makaamaan pimeään huoneeseen ja laitan silmät kiinni, voin huomata tai siis avopuoliso harmikseen huomaa, että olen jo niin syvässä unessa, että herättämiseen saa tehdä töitä enemmän kuin osaatte ehkä kuvitella. Hyvä juttu minulle, mutta Angelica joutuu potkimaan minua hereille kun on minun syöttövuoro, koska vauvan itku ei minua yleensä herätä. Siksi olemme tehneet kompromissin. Hoidan päivisin kotona ollessani vauvaa enemmän, että Angelica saa levätä, koska yöllä hän hoitaa yleensä vauvan syöttämisen. Pitää olla kiitollinen siitä, että on ihmisiä ympärillä, jotka kykenevät tekemään tällaisia kompromisseja.
Kiitos, että jaksoit lukea loppuun! Minulla on vielä paljon kerrottavaa elämästäni ADHD:n kanssa ja kuinka se vaikutti minuun lapsena, joten toivottavasti näemme taas seuraavassa postauksessa.