Tervetuloa ihana elokuu! Heinäkuun helteet ovat vihdoin takana. Albiinon elämässä ne eivät ole kesän kohokohta! Kärsin kuumuudesta ja ihoni palaa hyvin herkästi. Olen kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni vuoden ympäri, mutta kesällä iho saa vaihtelevasti punaista pintaan. Luulisi, että aikuisena ihmisenä osaisin jo riittävästi suojautua säteiltä, mutta joka kesä opettelen sitä uudelleen. Aina kun mahdollista, pyrin pysyttelemään varjossa, en edes omista varsinaisia hellevaatteita, vaan suojaudun myös vaatteilla. Toki käytän aurinkorasvaa suurilla suojakertoimilla, sekä suosin kasvoja ja niskaa suojaavaa hattua.
Tänä kesänä paloin pari kertaa pahasti. Yllättäen ensimmäinen näistä kerroista tapahtui pohjoisessa Hetta-Pallas-reitin varrella. Olimme rippikouluryhmän kanssa vaeltamassa ja lähtiessä kun huolehdin nuorille aurinkorasvaa, sipaisin sitä toki itsellenikin, mutta aurinko porotti tuntureiden syliin paahtavasti, eikä ihon kärventymiselle mahtanut mitään. Varjopaikkoja reitti ei juurikaan tarjoa ja hatun sijasta käytin lippistä. Ja kun vastaan tuli vieläpä ohittamaton tunturilampi, oli pakko pulahtaa uimaan. Lampeen taisi liueta loput aurinkorasvastanikin ja niinpä olin loppuleirin ajan kunnon punaniska.
Toisen kerran kärvensin ihoni Puuhamaassa. Matkustimme mieheni ja kahden pienimmän lapsemme kanssa Hämeenlinnaan pariksi päiväksi. Puuhamaan vesipuisto tarjoili ihania pulahduksia helteiseen päivään. Rohkaisin mieleni ja hyppäsin poikani kanssa CrazyKouruun, joka oli super hauska! Laskimme porukalla kaikki mahdolliset vesiliukumäet ja pulikoimme sydäntemme kyllyydestä. Vesipuistossa auringolta suojautuminen on mahdotonta! Tiedän, että minun olisi pitänyt käyttää jotakin uv-suojauikkaria, mutta en edes omista moista. Illalla hotellihuoneessa tarkasteltiin tuhoja ja bebanthenia sai levitellä kaikkialle kehossa!
Albiinolle napapiirin korkeudella eläminen on ollut hyvä ratkaisu. Kesä on lyhyt ja vähäluminen. Toki täälläkin alkaa entistä enemmän olla kuumia kesiä ja hellepäiviä. Optimistina ajattelen, että tänä kesänä en sentään saanut palorakkuloita ihooni! Kuten Sisilian matkalla pari vuotta sitten kun paljoin t-paidan LÄPI olkapäästä pahanpäiväisesti. Tai kuten lapsuuden kesinä mökkirannassa koko päivän uituamme.
Kuumana jaksona tuskailin, kun en omista sopivan vilpoisia vaatteita. Loppukesän lämpimiin päiviin hankin lopulta ihanan hempeän roosan värisen pellavatunikan. Se tulee pelastamaan, jos intiaanikesä yllättää. Täytyy vaan muistaa laittaa alle aurinkorasvaa.