Tervehdys torkkupeiton uumenista. Pääsin hiukan vilustumaan reippaillessani ulkona. Kuinka ihastuttavat olosuhteet lukea kuvakirja Kun kiipeän kirsikkapuuhun😊 Reetta Niemelän runollinen teksti ja Pete Revonkorven puhuttelevat kuvat toimivat lempeinä ja lohdullisina matkaoppaina omiin muistojeni maailmoihin.
Koen tarinan toimivan monella tasolla ajatellen mitä hyvänsä ihmissuhdetyyppiä. Ajattelen, että trauma horjuttaa kokemusta turvallisuudesta. Traumalla tarkoitan säröä, joka syntyy tilanteesta, jossa psyykkinen sietokyky ylittyy. Omat traumani esimerkiksi koulukiusattuna olemisesta vaikuttavat edelleen ihmissuhteisiini turvallisuuden tunnetta, luottamusta koetellen.
Onneksi aikuisena minulla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa elämääni ja valita omat tapani toimia ja suhtautua asioihin. Vaikka on pelottavaa ilmaista tunteitani, kertoa tärkeäksi kokemistani asioista ja osoittaa rakkautta ja välittämistä voin tehdä juuri niin. Annan mahdollisuuden korjaaville kokemuksille.
Elämä on nyt. Valitsen olla itselleni turvallinen, lämmin ja myötätuntoinen. Oma itseni, minä. Olen sitä enenevissä määrin myös toisille ihmisille.
Kasvan ja juureni vahvistuvat.
Kirsikankukkia<3
Minka