Heimoi! Kulunut viikko on ollut kiireinen tai ainakin tuntunut siltä, koska olen ollut väsynyt ja olisin tarvinnut enemmän aikaa palautumiseen. Helmasyntini on kahmia enemmän tekemistä kuin oikeastaan jaksankaan ilolla tehdä. Innostun helposti. Se on myös valtaisa voimavara.
Kouluttamassa kokemusasiantuntijaopiskelijoita
Yksi viikkoni kohokohdista oli kokemusasiantuntijaopiskelijoiden kouluttaminen Linnasmäen opistolla. Kerroin oman kokemustarinani. Keskustelimme tarinan kertomisen merkityksestä ja tavoista jäsennellä omaa kokemustarinaa kokemusasiantuntijana.
Koen tarinani kertomisen aina itselleni hyödylliseksi. Se on tilaisuus oppia uutta itsestäni ja huomata uusia käänteitä toipumisen matkallani.
Kokemustarina elää ajassa, paikassa ja hetkessä. Tällä tarkoitan sitä, että on osittain päivästä ja hetkestä kiinni, miten koemme ja tulkitsemme omaa tarinaamme ja mitä haluamme siinä korostaa. Kokemustarinan kestokin on rajallinen. 45 minuuttia esimerkiksi on jo hyvin pitkä aika.
Muisti ja kokemustarina eivät asetu kronologiseen järjestykseen. Kokemusasiantuntija valitsee aina (tietoisesti tai huomaamattaan), mitä asioita hän nostaa esiin tarinastaan. Ehkä juuri näiden valintojen tiedostaminen ja pohtiminen jälkikäteen auttaa purkamaan kokemustarinan kertomisen. Kokemustarina on henkilökohtainen ja sen kertominen on työtä.
Mitä opin tällä kertaa?
Esimerkiksi aurinko ja keltainen väri ovat minulle tärkeitä symboleja, joilla kuvaan lapsuuttani. Ne merkitsevät minulle myös itsessäni arvostamiani asioita, hyvää minussa. Parhaimmillani olen iloinen, leikkisä, rohkea ja rakastava.
On kuunneltava itseäni. Olen turhan itsepäinen pyrkimään selviytymään ja suoriutumaan yksin ja omillani. Reilumpaa itseäni ja muita kohtaan olisi ajoissa viestiä lähestyvistä jaksamisen rajoistani. Ensin on oltava itselleen rehellinen.
Aurinkoa,
Minka