Moi! Täällä kirjoittelee Minka Salmirinne, 31-vuotias turkulainen yhteisöpedagogiopiskelija ja paljon muuta. Bloggailen Blogilinjalla -vierasblogissani (opiskelija)elämästä psykoosisairauden kanssa, vertaistuen merkityksestä, kokemusasiantuntijuudesta, yhdistystoiminnasta, sanataiteesta ja näiden yhdistelemisestä.
Luonnehdin mielelläni itseäni ystävälliseksi ihmiseksi. Ystäväni sanoisivat minua liian kiltiksi. Olen ujo, mutta nauruni voi kuulla jo kaukaa. En aina ymmärrä sosiaalisten tilanteiden odotuksia enkä kirjoittamattomien sääntöjen merkitystä. Kapinoin turhanpäiväistä pokkurointia vastaan. Haluan olla ihminen ihmiselle ja kuulua porukkaan.
Tukilinjan apurahalla suoritin kesäyliopistossa kurssin kuvankäytöstä asiakastyössä. Sen jälkeen kävin sanataideohjaajakoulutuksen. Keväällä ilmestyi Kustantamo Kitalta kirja Sanataidetta on enemmän! – Sanataide hyvinvointia rakentamassa. Olin mukana toimittamassa tätä artikkelikokoelmaa, joka sisältää myös omiin kokemuksiini perustuvan artikkelin Sanataide toipumisen tukena.
(Sana)taide tekee hyvää! Kirjoitan itse mielelläni etenkin runoja. Toimin aktiivina paikallisessa mielenterveysyhdistyksessä, Turun Mielenterveysyhdistys ITU ry:ssä. Olen vertaisohjaaja eli vertsikka psykoosin kokeneiden ryhmässä. Olen saanut toimia siellä luottamustehtävässä yhdistyksen hallituksen jäsenenä useamman vuoden, ja tästä vuodesta alkaen varapuheenjohtajana.
Toimin kokemusasiantuntijana Varsinais-Suomen kokemusasiantuntijaverkostossa. Minulla on kokemustietoa skitsoaffektiivisesta häiriöstä, joka kuuluu skitsofrenian kirjoon, sekä siitä toipumisesta.
En ole median rakastamien sankaritarinoiden ystävä. En tarkoita toipumisella oireettomuutta enkä paluuta entiseen elämään. Olen sen sijaan oppinut taitoja, joiden avulla voin elää tasapainoisempaa, omannäköistäni elämää.
Elän nyt elämäni parasta aikaa. Se on upeaa. Ja traagista. Stigma. Skitsofrenia ei ole salonkikelpoinen sairaus. Ennen olisin tehnyt tähän jonkin “mutta”-lisäyksen, mutta enää en aio vähätellä syrjinnän vakavuutta ja vaikutuksia elämääni. Minulla on lupa surra.
Mielenterveysoikeudet ovat ihmisoikeuksia. Tulevana yhteisöpedagogina eli järjestö- ja nuorisotyön osaajana haluan edistää yhteisöllisyyttä. Ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsee toisia selviytyäkseen yhteiskunnassamme. Ihmisellä on tarve kuulua yhteisöihin. Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Kohdataan arvostavasti.
Unelmani on yhdistää kokemusasiantuntijuus ja yhteisöpedagogin ammatti nk. kokemusammattilaisena. Kokemusammattilaisuus Suomessa lienee vielä melko tuntematon konsepti. Ajattelen, että asiaa olisi hyvä tutkia ja luoda kentälle hyviä, uusia käytäntöjä.
Käytännössä vertaisryhmän kokoontuminen vaatii vertsikan lisäksi vain fyysisen tilan, kahvitarjoilun ja aikaa toiminnasta tiedottamiseen. Pitäisin kuitenkin hyvänä, että vertaistoimintaa tuettaisiin nykyistä enemmän ammattimaisesta näkökulmasta. Vertaisohjaajat voisivat hyötyä kokemusammattilaisten tuesta ja työnohjauksesta.
Kiva, jos kiinnostuit! Kerron blogissa myöhemmin lisää ajatuksistani.
Sanasyleilyin,
Minka