Tänään tulee kolme vuotta ensimmäisestä oman vuohen lypsystä! Silloin meille muutti Justiina kuttu Vadelma kilinsä kanssa. Siitä asti olemme olleet maidon suhteen omavaraisia.
Jotkut vuohet voivat olla neitsytlypsäjiä, jolloin kutut, eli naarasvuohet tuottavat maitoa ihan itsestään. Meidän vuohet eivät ole sellaisia, vaan heidän pitää kilistellä, eli saada pikkukilejä muutamien vuosien välein, jotta ne pysyvät maidossa.
Koskaan en ollut suunnitellut olevani kutunpitäjä, itse asiassa ilman omia fyysisiä rajoitteita, minusta tuskin koskaan olisi tullut vuohen omistajaa.
Miksi meille sitten tuli vuohia?
Vuohihan on sinällään tietyllä tapaa aika vaativa lemmikki, sillä se tarvitsee parimetrisen verkkoaidan, jossa pysyy, jos pysyy. Jotkut vuohet pysyvät matalammassakin sähköaidassa, mutten laskisi sen varaan, ainakaan meidän vuohien kohdalla. Vuohet tarvitsevat myös erilaisia kiipeilytasoja ulos ja mielellään sisätiloihin myös. Vuohet rakastavat kiipeilyä.
Vuohen hankinnan päätöstä toki helpotti se, että olen itse aiemmin työskennellyt vuosia lypsykarjan parissa, ja niin lypsy, kuin lypsävän eläimen hoito oli minulle tuttua.
Maidon haun hankaluudet
Meidän lähikauppaan on matkaa yli 10 kilometriä. Eli kauppaan joutuu varta vasten lähtemään. Selkäoireisena jokainen kauppareissu on suunniteltava, koska automatkan jäykistämällä selällä on liikkuminen todella hankalaa. Jalkoja joko ei tunne, ne ei kanna tai ne jalat tuntee liiankin hyvin, ne ovat kuin tulessa. Tuntuu vähän siltä, että joku polttaisi kosaanilla sitä omaa reittä, samalla kun sähköpaimenen iskua muistuttavat läpi vartalon säteilevät sähköiskut alkavat voimistua lannerangassa.
Samana päivänä kauppareissun kanssa ei kannata suunnitella muita ylimääräisiä arjen toimintoja, koska loppupäivä menee potiessa kauppareissun tiimellyksessä kipeytynyttä selkää ja olisi suotavaa selvitä sillä selällä seuraavaan aamuunkin asti.
Palvelu ja kysyntä ei kohdannut
Kolme vuotta sitten ei vielä ollut tarjolla kauppojen kotiinkuljetuksia kuten nykyään tänne kaupungin laitamille asti. Tai, ainakaan mainonta siitä ei minua ollut tavoittanut.
Kauppakassi palvelukin oli sikäli hankalaa, jos pyrki tekemään ostokset vain kerran kuukaudessa, koska silloin ei ostoskorissa välttämättä ole ne kaiken pisimmän päiväyksen tuotteet,vaan hyllyn edestä otetut. Ideaali tilanne kun oli saada kaikki mahdolliset tuotteet samasta paikasta yhdellä kertaa niin, että autolla ajelua tulisi itselle mahdollisimman vähän.
Tuskaiset metrit kaupan käytävillä
Muutamia kertoja kiertäessä useampaa kauppaa läpi, ihan tavallista maitoa etsiessä, tuskan hien valuessa pitkin vartaloa, irvistyksen sekainen ilme kasvoillani, epäillen, että kohta menetän tajunnan, totesin, että asiaan on tultava muutos, sillä tavallisen maidon etsintä oli aivan liian työlästä.
Kerran jopa, vai pitäisikö sanoa vain kerran, ritarillinen itseäni tuplasti vanhempi herrasmies tuli tarjoamaan käsikynkkänsä tukea ja saattoi minut ulos kaupasta, koska huomasi, että nyt näyttää kulku hieman haparalta kaupan kassalla. Yleisimmin kaupassa sen sijaan tulin etenkin kassajonoissa kiilatuksi, ohittajat katsovat täysiä ostoskärryjäni ja kiilasivat pienempien ostosten kanssa hihnalle. Eräskin rouva perusteli etuiluaan sillä, että hän on siinä lähistöllä töissä ja äkkiä vaan käymässä kaupassa.
Ihan tavallisen maidon metsästys
Kaupoista löytyi aina kaikenlaisia pitkään säilyviä ja proteiinipilkottuja maitoja, mutta meille tarvittiin ruokarajotteiden vuoksi aivan tavallista maitoa. Ne olivat usein monestakin kaupasta loppu, tai niin hyvin jemmattu, etten niitä löytänyt. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun jouduin käymään useita kauppoja läpi saadakseni sen aivan tavallisen maitotölkin. Halusin kuitenkin pitää maidon tyttären ruokavaliossa, sillä muita rajoitteita ruokaan oli jo riittävästi.
Aikaa maitopurkin hakuun saattoi kulua useita tunteja, nyt kutun lypsyyn rapsutteluiden lisäksi menee korkeintaan muutamia minuutteja päivässä. Samalla vuohien elämän seuraaminen sekä niiden kanssa eläminen tuo elämään huomattavasti enemmän sisältöä, kuin maidonhakureissun jälkeen sängyssä kanveesissa makaaminen infernaalisten kipujen lamaannuttamana.
