Olen vuoden ollut mukana vapaaehtoistyössä, jossa saa tarvittaessa toimia kuljetusapuna luonnonvaraiselle apua tarvitsevalle eläimelle. Vapaaehtoistyö on ollut mukavaa, sillä se ei ole niin sanotusti velvoittavaa, vaan voi oman kykynsä mukaan tarpeen vaatiessa auttaa eläimen kuljettamisessa.
Viimeksi toimitin punatulkun avun pariin ja hänet on toipuneena vapautettu luontoon jatkamaan punatulkun elämää. Itselle harvinaisin lintulaji, jonka olen nyt vuoden aikana tavannut on ollut hippiäinen.
Nyt vapaaehtoisille jaettiin välineistöä, joka helpottaa vapaaehtoistyön tekemistä. Monen pienen eläimen kiinnisaamisessa haavi on hyvä apu.
Heijastinliivit myös tuo lisää turvallisuutta, jos joutuu esimerkiksi etsimään kuljetettavaa eläintä ajoratojen lähistöltä. Villieläimiin on hyvä myös koskea vain hanskat kädessä, jos eläimeen on pakko koskea.
Varusteiden jako oli myös järjestetty hyvin. Auton sai lähelle parkkiin ja omat varusteensa näppärästi mukaan.
Oma älypuhelittomuus myös aavistuksen hankaloittaa tätä vapaaehtoistyötä. Muutaman kerran on käynynyt niin, että kyytiä kaipaava eläin on ollut käytännössä melkeen vieressäni, mutten ole saanut siitä tietoa, ennenkuin vasta ollessani takaisin kotona ja olen avannut tietokoneen.