Vuoden 2015 selkäterveyden totaaliromahtamisen jälkeen, olen pyrkinyt ihan pienellä osa-aika prosentilla tekemään jotain työtä, etten täysin höperöidy kotiin neljän seinän sisälle, vaikka työkykyni on heikentynyt yli 60%, jolloin minun kuuluisi olla oikeutettu täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Olen aktiivisesti pyrkinyt etsimään väyliä siihen, miten minut voitaisiin ehkä kuntouttaa osittaiseen työelämään, edes pienellä osa-aikaprosentilla ja miten voisin saada jalkani sellaiseen ovenväliin, jossa voisin työssä päästä myös kehittämään itseäni ja omaa osaamistani. Tämä tie on ollut hyvin haasteellinen.
Vuosien 2018 -2022 välillä olen saanut vuorotellen kieltäviä päätöksiä käytännössä kaikkeen. Päätökset ovat olleet myös hyvin ristiriitaisia keskenään.
En ole oikeutettu eläkevakuutusyhtiön kautta kuntoutukseen, koska kuntoutusmahdollisuudet on arvioitu vähäisiksi. Minulla oli jo työkokeilu paikka sovittuna eräässä kotiseutumuseossa, mutta työkokeilumahdollisuus hylättiin, koska arvoitiin, etten voi suoriutua siitä.
En ole kuulemma kuitenkaan oikeutettu eläkkeeseen, koska voin palata aiempaan työhöni ja tämän jälkeen saman tahon toimesta kuitenkin myönnettiin osatyökyvyttömyyseläke, koska olinkin oikeutettu siihen.
Sairaspäivärahani on hylätty, koska arvioidaan, että sairaudesta huolimatta, voin tehdä omaa tavallista työtäni, samalla olen kuitenkin niin sairas saman tahon mukaan, että minua ei voida kuntouttaa, koska en tule milloinkaan pääsemään avoimille työmarkkinoille.
Kokemusasiantuntijakoulutus
Kesällä 2021 päädyin Erilaisten oppijoidenliiton kokemusasiantuntijakoulutukseen, hieman vahingossa, koska en itse edes muistanut hakeneeni sellaiseen. Yllättäen tuli kuitenkin mahdollisuus päästä peruutuspaikalle, heti seuraavana päivänä alkavaan koulutukseen.
Koulutus avasi silmiä hyvin paljon, sillä sain huomata, että en ole ainut erilainen oppija tässä maailmassa, vaan meitä on useampia, kaikki omine erityisyyksineen tosi ainutlaatuisia ihmisiä.
Kyseinen koulutus oli myös siinä mielessä todella ihana, että ensimmäistä kertaa ikinä pystyin sanomaan ääneen muille, että “mun on pakko pistää kamerat kiinni, koska mä en kestä katsoa teitä”, eikä tarvinnut pelätä kenenkään vetävän hernareita nenään lausahduksesta.
Ensimmäistä kertaa ikinä tuli tunne, että joku oikeasti ymmärtää, että sä tarvit omaa tilaa ja sä kuormitut liiasta aistitulvasta. Tässä tapauksessa näköaistitulvasta, kun kurssikaverit jokainen omassa ruudussaan hieman liikkui.
Silloin kesällä jo sanoin muutamalle ystävälle, että nämä ei vielä tuolla tiedä sitä, mut mä aion mennä sinne töihin. Siitä alkoi yli puoli vuotta kestävä prosessi, jotta pääsin ensin työkokeiluun ja sen jälkeen palkkatuen turvin töihin Erilaisten oppijoiden liittoon.
Matka palkkatuettuun työhön
Yritin suoraan päästä palkkatuettuun työhön, mutta minulle kerrottiin, että täydellä palkkatuella ei ole mahdollista päästä työhön, koska terveydentilani huomioiden en tule milloinkaan työllistymään avoimille työmarkkinoille.
Tämä tuntui todella epäoikeudenmukaiselta, koska en ollut oikeutettu mihinkään. En täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen, en sairaspäivärahaan, en toimeentulotukeen, en työttömyyskorvaukseen, enkä kuntoutustukeen. Enkä kuitenkaan selviäisi 50% työajalla mistään työstä. Olin siis niin sanotusti osin tyhjän päällä.
Minulle myös sanottiin tämän prosessin aikana ihan suoraan ja napakasti, että “mitä sä oikeen kuvittelet, kun mihinkään sä et pysty… ja että ihan turha kuvitella että ( hakemillani spekseillä ) sellasita työpaikkaa on edes olemassa (mihin sä pääsisit)”.
Se tuntui kyllä todella pahalta. Että jos olet sairas, sun ei kannattaisi edes yrittää, koska sä oot kuitenkin niin huono, eikä kukaan sua halua mihinkään! Itse tästä vain sisuunnuin, mutta joku muu voisi tehdä toisen ratkaisun. Vaipua niin sanotusti syvemmälle suohon.
Työkokeilu
Ainoana vaihtoehtona oli työkokeilu, josta saisi 9 euroa päivässä kulukorvausta, mutta työttömyyskorvaukseen en olisi silti oikeutettu. Työkokeilu aloitettiin.. ja parin viikon päästä itse googlasin netistä, että 9 euron kulukorvaukseen, ei ole oikeutta, jos henkilölle ei makseta työttömyyspäivärahaa. Työkokeilu keskeytettiin.
Tämän jälkeen googlailin jälleen ja löysin Ely-keskuksen sivuilta tiedon, että henkilöillä, joilla ei ole oikeutta työttömyyskorvaukseen, oli silloin mahdollisuus saada Ely-keskuksen kautta työkokeilusta 9e kulukorvaus työpäivistä. Työkokeilu aloitettiin uudelleen.
Vasta puolen vuoden työkokeilun jälkeen, aukeni tie palkkatuettuun työhön, jossa nyt olen. Tie työllistymiseen tuntui todella hankalalta ja ilman omaa aktiivista asioiden selvittelyä olisin edelleen ilman työpaikkaa, sekä käytännössä osin ilman toimeentuloa, koska edelleenkään en ole mihinkään etuuksiin oikeutettu osatyökyvyttömyyseläkkeen lisäksi.
Videolla työpaikkaohjaajan mietteitä työllistymisprosessista
Artikkelikuva, video sekä artikkelin piirroskuvat : Jenny Eräsaari