Blogilinjalla: Maria

Toisenlaiset työtehot

Itsellä on ollut melkoista opettelua oppia työskentelemään oman väsyvyyden rajamailla taiteillen. Jonkin homman vaatiessa enemmän keskittymistä, aivoni usein päättää ”itse sammuttaa itsensä” ja nukahdan niille sijoilleni kesken töiden.

Joskus yritin pitää itseäni hereillä syömällä samaan aikaan, sillä seurauksella, että nukahdin ruoka suussa… ja herätessä pureskelematon ruoka oli suussa edelleen.. Onneksi en tukehtunut. Sittemmin luovuin tästä tavasta, kun yritän pysyä hereillä päätteen ääressä varttia pidempään.

Vuosi tuolilla nukkuen

En ole sen jälkeen nukkunut juurikaan öitä sängyssä, kun aloitin työharjoittelun ja sitä kautta työt palkkatukityössä vertaistoiminnan koordinaattorina. Nyt vajaakuntoisena työntekijänä jatkan edelleen sekä osa-aikaista työtä että keittiön tuolilla nukkumista.

Toimenkuvani tosin hieman muuttui, eli jatkan hallinnon ja viestinnän assistenttina, työskentelen itselle tutummassa toimenkuvassa mitä aiemmin.

Työharjoittelun aloittamisen jälkeen olen siis todellakin pääasiassa nukkunut päätteen ääressä, keittiön tuolilla. Yksinkertaisesti väsyn työnteosta niin paljon, että nukahdan niille sijoilleen…  enkä pääse kävelemään edes sänkyyn, vaikka tiedostaisin, että vaakatasossa olisi parempi ja turvallisempi nukkua.

Selkä kiittää…

Toisaalta, istuva nukkuma-asento on osoittautunut selälle, erittäin toimivaksi, etenkin, jos nukkuessa koneen ääressä on etukumara asento. Muutaman kerran on istuma-asento lähtenyt kallistumaan sivuun, mutta siihen olen aina toistaiseksi  herännyt, ennen kuin olen pää edellä lattialla.

Se onkin sitten aivan toinen tarina, miten siitä herätessä sitten lähdetään ranka jumahtaneena liikkeelle, mutta nukkuessa ei tule sellaisia kipuja selkään, mitä missä tahansa makuuasennossa tulee.

Etunojassa olevassa istuma-asennossa pystyn nukkumaan tunteja putkeen, kun taas makuuasennossa heräilen noin vartin – puolen tunnin välein kovaan selästä läpi vartaloon lyövään kipuun.

Toki veritulppa riski hieman jännittää jatkuvan istuma-asennon vuoksi. Mutta käytännössä se nukkumapaikka ei ole oma valinta, kun omin voimin ei sänkyyn asti pääse – jos ”pitää tehdä” töitä.

… kädet ei

Etukumarassa nukkuessa on myös haasteena, se, että kädet jää koukkuun pöydän reunan ja vartalon väliin, koska käytännössä nukahdan aina kesken kirjoittamisen.

Jossain vaiheessa herään käsistä tuntuvaan kovaan kipuun, mutta käsillä ei pysty työntämään itseään irti pöydästä ,koska ne ovat täysin puutuneet ja selkä on totaalijumissa  paikallaan olon jäljiltä.

Työkykyinen?

Eläkevakuutusyhtiö ja Kelan silmissä, silti hyvinkin työkykyinen edelleen.. sillä sekä sairaslomasta ja työkyvyttömyyseläkkeestä vääntäminen jatkuu vakuutusoikeudessa. Itselleni ei ihan vielä ole valjennut missä toimenkuvassa he ajattelevat minun voivan työskennellä palttiarallaa puolella työajalla.

Toki… onhan muun  muassa Kela sen todennut, ettei minua kuntouteta, koska en tule milloinkaan työllistymään avoimille työmarkkinoille, mutta toisessa lauseessa toteavat, minun voivan jatkaa aiemmassa työssäni, joten en sairaslomaa tarvitse. Tämä johtuu kuulemma siitä, että sairasloma- ja kuntoutusoikeuksista on olemassa omat lait.

Me väliinputoajat emme nähtävästi kuulu kummankaan lain piiriin. Mikähän puolue ottaisi tästä epäkohdasta koppia näin vaalien alla?!? Minä kun en ole tässä tilanteessa suinkaan ainut äänestäjä tässä maassa!

Joustavakaan työajan sijoittelu ei ratkaise ongelmaa

Minulla on nyt niin joustava työaika, ja mahdollisuus jaottaa työntekoa läpi viikon sekä vuorokauden, eikä se silti kovin sutjakkaasti suju.  Käytännössä vapaapäiviä en pysty pitämään ollenkaan, enkä edes vuorokautista lepoaikaa, jos yritän saattaa työtä jollain tasolla valmiiksi asti.

Tältä näyttää työn ääreen nukahdus koneella.. Usein on sivu kaupalla hyvin epämääräistä tekstiä… riippuen vähän siitä minkä kirjaimen päälle on nukahtanut ja kauanko on vedetty sikeitä yhteen soittoon.

 

Työteho

Työtehoista kun oli puhe otsikossa, niin esimerkiksi tämän bloggauksen kirjoittamiseen olen joutunut käyttämään kaksi työpäivää.  Eli mikäli mukaan tulisi kuvia, videoita, linkkejä tai muuta oheismateriaalia, ei tällaiseen noin 560 sanan kirjoittamiseen se kaksi työpäivää tai puhtuaanko mielummin vuorokausista välttämättä riitä alkuunkaan.

Itsehän en työskentele työaikaa yhteen soittoon, vaan käytännössä päätetyönkin joudun jaksottamaan läpi vuorokauden, teen pätkän yöllä, pätkän päivällä ja kaikessa siinä välillä.

Yritin myös laskea montako kertaa nukahdin tätä bloggausta kirjoittaessa, mutta viidennen nukahtamiskerran jälkeen menin jo laskuissa sekaisin 😉