Blogilinjalla: Maria

Takaisin “sorvin ääreen”

Viikko on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Ehkä hiemankin liian vauhdikkaasti, sillä eilen olin jo seuraneitinä uimahallissa. Veden paine tuntui hieman liian raskaalta ympärillä ja hengittäminen oli aika työlästä.  Jos vielä unohtaa leuan turvotuksen ja pienet nielemisen vaikeudet, olisi vointi muuten melko “jees”.

Toipilaanakin uskaltaa liikkua ihmisten ilmoilla, sillä minulta ei löytynyt mitään suurempia tartuntatauteja, sillä mm. korona, influenssa ja RS-virus testattiin viikonloppupäivystyksessä. Kyseessä oli mahdollisesti vain astman pahenemisvaihe. Toki leuan turvotusta ei aiemmin siinä yhteydessä ole ollut…

Etäkonttori liikenteessä

Nyt on maanantaista asti koitettu tehdä töitä – joustavaan tahtiin. Etäkonttori on valjastettu töihin ja mikä onkaan mukavampi, kuin näillä keleillä valita mukava maisema ja hurauttaa valitsemalleen paikalle töihin!

Olo on edelleen aika väsynyt, mutta mieluummin yritän tehdä jotain, sen sijaan, että märehdin miettimässä vaikka sitä hengenahdistusta, tai pelkoa siitä.

Pakopaikka omasta elämästä

Syöminen on edelleen hieman vaikeaa, mutta olen koittanut “syödä ikään kuin vahingossa”, muun muassa parkkeeraamalla itseni kahvilaan. Kahvilat on olleet muutenkin viime aikoina tavallaan pakopaikkoja “omasta elämästä”.

Olen erittäin lahjakas keräämään huolta vaikka eläinten “voinnista”. Koska he ovat iäkkäitä, niin kotona ollessa vahdin heitä kuin haukka, lähes läpi vuorokauden. Ylitulkitsen niiden eleitä ja sitten Googlaan… sitten alan miettiä kaikenmaailman kauhuskenaarioita, mitä voisi tapahtua tai olla… Vaikka ei todellista huolta edes olisi.

Eläimetkin haluaa omaa aikaa

Eläimet välillä ilmaisevat, että voisin mennä muualle häiritsemästä, sillä jatkuva hääräilyni nurkissa, voi häiritä heidän kauneusuniaan ja vuorokautista lepoaikaansa. Joten olen välillä lähtenyt kotoa ihan vaan istumaan kahvilaan.

Kahviloiden häly on aika kova, omille korville. Mutta eipähän siellä ihmisvilinässä  ainakaan ehdi murehtia turhia.

Tarkasta paperitelineen sijainti!

Taas reissun päällä tuli huomattua, että aina ennen, kun istahtaa pytylle, on syytä katsoa missä sijaitsee wc-paperi. Ei ole vielä nykypäivänäkään sanottu, että joka pytyltä yltäisi istuja paperirullaan!