Flunssaa liikkeellä
Ennen elämää lapsen kanssa välttelin kaikin mahdollisin keinoin ihan jokaista mahdollista tartuntatautia. Vaikean astmani takia ihan joku perus pikku flunssa voi olla muutamien kuukausien mittainen väsytystaistelu, joka päättyy tuhtiin annokseen kortisonia. Ilman kortisonin lisäystä loppuisi happi.
Nyt kun perheessä on lapsi, tulee lisähaasteita, koska lasta ei voi “säilöä kotiin”, kaikkien mahdollisten pöpöjen pelossa, vaan hänen on kuitenkin saatava elää hänen näköistä elämää. Tyttäreni haluaa kohdata ihmisiä, joten hienoisen tautiriskin siivittämänä vietämme arkea.
Nyt saimme viime viikon lopulla jälleen jonkin flunssan kotiimme ja jännityksellä odotan, kuinka kauan menee, että sairastun myös itse. Perheen ainoana aikuisena on tosi rankkaa sairastaa ilman astman tuomia lisähaasteitakin, sillä arki on pyörittettävä päivittäin, jaksaisi tai ei.
Armo
Sain kunnian osallistua Satakunnan kansa- lehden haastatteluun, jossa tuotiin esiin lemmikkien menettämisestä johtuvia tunteita. Artikkeli on maksumuurin takana, mutta se löytyy tästä.
P-sana askartelua
Joskus peikot voivat olla jännittävä elementti elämässä, vaikkei niitä oikeasti ole olemassa.
Hyvis peikkojen luovaan askarteluun käytimme muffinssi vuokaa, joka litistettiin tasaiseksi, kartongista tehtiin vartalo ja villalangasta häntä. Askartelu silmät silmiksi ja muut koristelut oman maun mukaan. Me käytimme koristeluun värikynää ja tarroja. Osien kasaamiseen käytimme liimaa.
Kun peikko on valmis, niin peikkojännityksen poistamiseksi voi hyvis peikko leikisti taikoa kaikki maailman peikot hyviksiksi. Jolloin näitä satuolentojakaan ei tarvitse enää jännittää 🙂