Tänään olemme viettäneet aurinkoista päivää Rauman saaristossa. En tiedä juuri mitään rentouttavampaa kuin mökkiterassilla istuminen meren laineita seuraten, siinä hetkessä voisi olla ikuisesti. Välillä eufoorisen tilan rikkoo ohi kulkeva vene tai lintu.
Nykyään osan nautinnosta toki yrittää varastaa istumisessa yltyvä rankakipu ja siitä seuraava raajojen pistely sekä tunnottomuus. Tämän vuoksi joutuu vaihtamaan asentoaan jatkuvasti ja siitä johtuva epämääräinen huokailu ja ähinä saattaa häiritä myös kanssaihmisten mökkirauhaa.
Veneilykyvyn hiipuminen
Ennen sen suurempia selkäongelmia ei edes osannut kuvitella miten hankalaksi perus veneily voi muodostua. Sitä vaan hyppäsi koirat kyydissä veneeseen ja hurautti perämoottori pöristen menemään. Veneilyssä oli oma vapaus ja se itsessään oli hyvinkin miellyttävää ja kohtuu turvallista ihan yksinkin.
Kun moottori ei enää käynnistykkään
Pikkuhiljaa alkoi ongelmaksi tulla moottorin käynnistäminen narusta nykäisemällä, riittävän terävän nykäisyn aikaan saaminen alkoi olla mahdotonta. Ja sitä se lopulta olikin, lilluin veneessä mökkirannassa ja naapurisaaresta tultiin veneellä apuun käynnistämään moottorini. Tästä oli vielä helppo syyttää perämoottoria…. vaikka kaikki muut sai sen kyllä käynnistymään normaalisti.
Pientä tunnottomuutta oli havaittavissa perämoottorin kaasukahvan käytössä, oli käytännössä minimi ja maksimi asennot, muita asentoja kädellä ei oikein saanut pidettyä. Kaasulla oleva käsi hyytyi jo muutamien minuuttien ajon jälkeen ja kaksin käsin kaasua hoitaessa pääsi perille vielä jonkun kerran. Lopulta oli pakko myöntää itselleen, että perinteisellä perämoottorilla ajaminen ei oikeastaan enää onnistu. Tänä kesänä on ensimmäinen kesä, kun venettäni ei enää laskettu veteen.
Rantautumisen lisähaasteet
Veneeseen oli onneksi helppo laskeutua, käytännössä laiturilta alas kierähtäen, ja toivoen veneen pysyvän alla, kunhan ei vain horjahda yli laidan. Veneeseen nousut ja laskut olivat ja ovat edelleen hyvin haastavia.
Veneeseen jonka keulasta pitäisi veneenreunaa pitkin kulkea perään, päästäkseen sisälle veneeseen, minulla ei ole enää mitään mahdollisuutta siirtyä, putoamatta matkalla mereen.
Perinteiseen kiinteään laituriin on vielä helppo nousta ja siellä voi kävellä, mutta ponttoonilaiturilla en pysy enää pystyssä askeltakaan. Ponttoonilaiturilla kuljen nykyään konttaamalla, mikä hankaloittaa yksin kulkiessa muun muassa tavaroiden kuljetusta veneeseen ja sieltä pois.
Turistina mökille
Vielä ei ole tarvinnut onneksi mökkeilyn suhteen heittää kokonaan kirvestä kaivoon, sillä lähipiiristä löytyy vene sekä kuljettaja, toki vain silloin hänelle sattuu sopimaan. Tämän hetkiseen veneeseen nousua helpottaa käytössä olevan veneen korkeahkot keulakaiteet, joista saa mukavasti tukea.
Kyseistä venettä periaatteessa pystyisin itsekkin ajamaan, mutta koska veneessä on painovoimainen vedenpoistojärjestelmä, pitää jonkun muun kuitenkin sulkea veneen alareunassa oleva pohjatulppa, jottei vene ala täyttyä vedellä veneillessä. Selkärangan aiheuttamien ongelmien vuoksi, en käytännössä voi tehdä mitään vyötärötason alapuolella, tai voin, mutten pääse sieltä ihan helposti sitten enää ylös.
Suurimmat muuttujat saarimökkeilyssä
Käytännössä aiemman itsenäisen veneilyn ja mökkeilyn sijaan tarvitsen toisen aikuisen apua. Mökkeilisin mielellään koko kesän vaikka päivittäin, mutta käytännössä se ei ole mahdollista, koska pitäisi selvitä usein täysin yksin. Tyynellä säällä se vielä onnistuisi (kunhan joku sulkee pohjatulpan), mutta tuuli ja siitä aiheutuva veneen lisääntynyt keinunta tuo lisähaasteita potenssiin 100.
Selän tilanteesta ja merisäästä riippuen, ongelmia voi tulla eteen veneeseen siirtymisessä ja sieltä pois tulosta sekä tavaroiden lastauksessa. Veneen kiinnitys laituriin ei välttämättä onnistu, eikä laiturista kiinni otto, jos joutuu ottamaan käsillä vastaan mennessä laituriin. Veneen tyhjentäminen äyskärillä on myös hyvin hankalaa ja soutaminen melko mahdotonta.
Avustajakoira tekisi veneilystäni itsenäisempää, se voisi muun muassa sulkea ja avata veneen pohjatulpan, auttaa köyden viemisessä laiturille, helpottaa esimerkiksi tavaroiden siirtoa veneestä laiturille sekä olla nousun tukena siellä ponttoonilaiturin päässä, että pääsen taas jaloilleni.
Aiemmin pystyin opettamaan koirat yksin veneeseen, nyt tarvitsen siihen toisen aikuisen apua, jotta koira saadaan veneeseen varmasti ensi kerrat turvallisesti, ennenkuin se oppii itse hyppäämään veneeseen ja sieltä pois.
Uimaan ei minulla ole mitään asiaa ilman uimapelastustaitoista seuraa, sillä usein uidessa rankaoire provosoituu ja vasenpuoli käytännössä menee veltoksi ja alan vajota pinnan alle. Toki, uiminen ei varmaan milloinkaan täysin yksin ole kenellekkään turvallista, jos jotain kumminkin uidessa sattuu.
Ihana päivä saaristossa
Kaikesta huolimatta, vietimme tänään ihanan päivän saaressa. Pari vuotta vanha talviturkki tuli heitettyä pikaisen pyrähdyksen kera mereen. Merimatkalla vastaan seilasi myös hieman erilainen ilmestys, sateenkaarenkirjava Pegasos!
