Olen 42-vuotias 5-vuotiaan tytön äiti. Asumme kahdestaan pienellä maatilalla Raumalla, Satakunnassa. Olen maallemuuttaja eli kotoisin kaupungista. Koulutukseltani olen henkilöstöhallinnon tradenomi, yhdistelmäajoneuvonkuljettaja, vartija, hevosenhoitaja sekä maaseutuyrittäjä.
Eniten elämääni rajoittava tekijä on välilevyrappeuma ja siitä johtuvat muut ongelmat, kuten hermojuurioireisto. En oikeastaan voi istua enkä seisoa enkä myöskään kovin pitkää matkaa kävellä. Aina en pysty kävelemään ollenkaan ja nykyään myös makaaminen tuottaa haasteita. Lisäksi minulla on muun muassa työperäinen astma sekä nivelrikkoja sormissa ja polvissa. Selkäongelma paheni radikaalisti synnytyksen yhteydessä.
Toistaiseksi olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Työhön paluu ei ole realistista edes 50 % työajalla, mutta tästä olemme eläkevakuutusyhtiön kanssa hieman eri linjoilla, ja valitus on päätöksestä vireillä.
Olen työskennellyt osa-aikaeläkkeen rinnalla keskimäärin 10–15 prosentin työajalla. Se on ollut aika lailla maksimi, jotta sairauspoissaolojen määrä pysyy minimissä eikä työn laatu kärsi. Työskentelen osa-aikaisena erilaisissa palvelututkimusurakoissa, mutta koronan tultua työt vähenivät merkittävästi. Nyt etsin osa-aikaista, minulle soveltuvaa työtä
Opettelen edelleen elämään fyysisten rajoitusteni kanssa. Odotan innolla mahdollisesti jossain vaiheessa tulevaa avustajakoiraa, koska henkilökohtaisen avustajan tunteja ei ole riittävästi saatavilla arjen tarpeisiin. Koira pystyisi auttamaan muun muassa pukeutumisessa, nostelemaan pudonneita tavaroita ja olemaan ylösnousun tukena, jos kaadun. Avustajakoira avaisi elämää paremmin myös kodin ulkopuolella. Se voisi avustaa esimerkiksi kaupassa ojentamalla minulle tuotteita alahyllyiltä.
Rajoitteista ja kivuista huolimatta olen silti valtavan onnellinen siitä, että voin oman voinnin rajoissa tehdä sellaisia asioita, joista pidän.
Sydäntäni lähellä ovat perheen lisäksi eläimet ja luonto. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat suomalaiset alkuperäisrodut, kuten suomenhevonen, suomalaiset lammasrodut, vuohet sekä suomenkarjanaudat. Näiden rotujen edustajia meiltä meiltä löytyy myös kotipihasta. Kasvatamme pienimuotoisesti ja yhteistyössä toisen maatilan kanssa eläimiä sekä lemmikeiksi että eläinavusteisen toiminnan tarpeisiin. Eläimemme hoitavat kesäisin myös kahta perinnebiotooppi-laidunta. Meillä on myös neljä australianpaimenkoiraa sekä muutama maatiaiskissa sekä kanoja, ankkoja ja viiriäisiä.
Haluaisin elää mahdollisimman omavaraisesti, vaikka viherpeukalon puute asettaa hieman haasteita tuotantokasvien viljelylle.
Ratsastusta olen harrastanut 35-vuotta. Maastoretkiä vedin ratsain 20 vuotta, kunnes selkäoireiden vuoksi jouduin tästä hyvin rakkaasta harrastuksesta luopumaan. Pidän työskentelystä eläinavusteisesti erityisryhmien parissa. Tarkoituksena olisi suorittaa tulevaisuudessa vielä pararatsastusohjaajan koulutus sekä saada hevosavusteisen eli HAT-ohjaajan pätevyys.
Tukilinjan tuella sain uuden, tehokkaamman tietokoneen, joka mahdollistaa aiempaa laajemman virtuaalisen elämän. Ikävän korona-ajan hyvänä puolena näen sen, että virtuaalisten tapahtumien ja tapaamisten järjestämisessä on edistytty huomattavasti.
Tällä hetkellä teen vapaaehtoistyötä Rikosuhripäivystyksen chat- päivystäjänä. Olen toisena ylläpitäjänä Facebookissa Vienan Karjalassa ovat juureni-ryhmässä ja ylläpidän tilamme eläimistä kertovaa Facebook sivustoa Tuomialhon. Koordinoin myös vapaaehtoisena hävikkiruuan mahdollista hävikkiä hyötykäyttöön ja toimin erään raumalaisen ratsastusseuran, Lapin IN-Ratsastajat ry:n puheenjohtajana.
Tulen bloggaamaan teille lähinnä selkäoireisen ihmisen elämästä ja yhteiskunnan siihen aiheuttamista rajoitteista, eläimistä ja niiden hyödyistä vammaisten elämässä sekä vapaaehtoistyöstä. Tervetuloa mukaan!