Olen sairastanut PTSD:tä eli traumaperäistä stressihäiriötä yli kahdeksan vuotta. Muistan itse aikoinaan koulutuksissa hymistelleeni, kun kerrottiin muun muassa tällaisesta mahdollisuudesta jonkun uhkatilanteen jälkeen. Ajattelin, ettei sellainen voi yksinkertaisesti olla mahdollista.
PTSD nostaa taas päätään
Viimeaikoina on ollut taas hankalampaa. Toisaalta, nykyään pahimmissakin oiremyrskyissä ymmärrän mitä tapahtuu ja olen opetellut aika kaavamaisen toimintatavan, jotta pahin vyöry jäisi tulematta tai koko tilanne väistyisi kokonaan. Nouse ylös – liiku – juo – syö – älä pysähdy !
Oireiden puskiessa päälle, alan usein hääräämään jotain. Oma liikkumisen rajoite toki vähän haittaa hääräämistä, enkä esimerkiksi uskalla lähteä ulos kävelemään liukkaalle alustalle “ylimääräisiä”. Etten vain kaatuisi sinne ja odottelisi aamuun asti mahdollista apua. Nyt olen kuurannut vessaa “urakalla”…
Toki on myös mahdollista, etten pääse ylös ja se on todella ahdistava tilanne, koska et ikään kuin pääse pois siitä hetkestä.
Sen lisäksi ,että koitan hääräillä “mitä tahansa”, pakotan itseni syömään. Sillä yksi pahimpia asioita mitä voi itselleen tehdä on se, ettei syö mitään.. Se ei ainakaan paranna tilannetta missään määrin. Viime yönä meni noin kaksi tuntia, että sain koko jugurtin kitusista alas.
Lääkäriaika oireiden laukaisijana
PTSD:ni oireilee muun muassa hyvin todenmukaisina yöllisinä takaumina, joissa palaan trauman aiheuttaneeseen tilanteeseen, enkä pääse siitä pois. Herään pakokauhuntunteeseen, olen aivan tuskan hiessä ja sydän takoo rinnassa ihan hullusti.
Olen myös äärimmäisen taitava välttämään kaikkea mikä laukaisee PTSD oireet. Ongelmana se, että itsellä tämän laukaisee lääkärit, sairaalat ja monenlaiset vähääkään hoitoalaan viittaavat tekijät. Joskus on tilanteita, että on kuitenkin pakko mennä vaikka lääkäriin.
Nyt tilanteen laukaisi perjantainen lääkäriaika, minkä olin luullut olevan huomenna. Ilokseni huomasinkin äsken, että lääkäriaika ei olekaan tämän viikon perjantaina!! Samalla kun huokaisin helpotuksesta, tajusin, että tässähän on viikko aikaa stressata sitä lisää!