Blogilinjalla: Maria

Olenko ainut asiakas ilman älypuhelinta?

Reissussa ilman eväitä

Eväsleivät vanhaan hyvään aikaan

Olen tässä viime viikkoina jonkin verran liikuskellut noin 150 säteellä kotikaupungista eri suuntiin. Muutama reissu meni jo melko nälkäisenä, sillä ei ole nykyään enää tapana tehdä eväitä mukaan, kuten ennen vanhaan tehtiin. Ehkä olisi syytä palata tähän aikaan. Mutta kuka tekisi eväät, koska jos kotona ei ehdi syödä, miten ehtisi pakata eväät itselleen?

Välillä olen kotoa joutunut lähtemään syömättä, jotta ehdin ajoissa, tai niin ajoissa kuin mahdollista määränpäähän. Syömättömät ajat on  pisimmillään reissuilla tullut yli puoleksi vuorokaudeksi. Itselläni onneksi on sen verran kertynyttä vararavintoa, että en heti nälkään kuole, mutta kyllä se silti hiukan pistää huikomaan, jos vaikka viidettätoista tuntia viilettää aterioimatta.

Tämäkin on asia mitä täysin terveet ei välttämättä ymmärrä, että jos haluat ehtiä jonnekkin paikkaan x ajoissa, et voi ehkä uhrata aikaasi ja voimiasi omaan syömiseen, koska sitten myöhästyt entistä enemmän. Itsellähän tämä asia korostuu nimenomaan aikaisissa aamuajoissa, koska kukonlaulun aikaan ei kumpikaan käsi ota minkäänlaista signaalia vastaan siitä, että voisi tehdä muutakin, kuin roikkua turhakkeena hartoiden jatkeena.

Päästäksesi perille jonnekkin vaikka kello kahdeksaksi aamulla, voit joutua heräämään viimeistään aamuyöllä kahden kolmen aikaan, jotta saat raajasi herätettyä toimintakuntoon, että ehtisit itse vaikka syödä sen aamupalasi rauhassa. Pidemmän päälle se on melko kuluttavaa, helpompaa on jättää oma suu ravitsematta.

 

Missä on drive-in luukut?

Ratin takana ravintoa etsimässä

Olen onnistunut useamman kerran ajamaan reilusti yli 100km kohti kotia tai siis kotoa kohteeseen ja sieltä takaisin löytämättä ainoaakaan drive-in ruokapaikkaa näköetäisyydellä valtatiestä!

Välillä olen yrittänyt suunnistaa nähtyäni kauempaa jonkin ruokapaikan logon, mutta oikea liittymä ei välttämättä arpaonnella osu kohdalle ja aikaa kuluu turhaan ruokapaikan etsintään. Tarkoitushan on myös pystyä minimoimaan autossa istuttava aika, eli kovin montaa puolituntistakaan ei viitsisi käyttää pelkän ruuan etsintään, etenkään turhaan.

Reilun vuoden vanhan navigaattorin kanssa olen välillä yrittänyt etsiä ravintoloita kaupunkien liepeiltä, mutta useiden pettymysten jälkeen, tämä ei ole vaihtoehto. Kohteessa on saattanut odottaa mm. purettu rakennus, ja jälleen aikaa kuluu aivan turhaan pörräilyyn.

Kuulin vinkkinä, että joissain ruokapaikoissa voisi ruokansa saada tuotuna ulko-ovien läheisyyteen. Muutamaan tällaiseen nyt viimeksi lopulta suuntasinkin, mutta kyseisten ruokapaikkojen ulkopuolella ei ollut minkäänlaista yhteystietoa, mistä ruokaa voisi tilata!

Tähän ilmiöön olen useissa paikoissa muutenkin törmännyt, liikkeiden ulkopuolella ei ole  yleensä mitään numeroa näkyvissä, josta voisi kysyä tai ostaa palvelua, jos syystä tai toisesta et vaikka pääse autostasi ulos, tai pysty siirtymään autostasi ruokapaikan tiskille asti.

Elämä ilman älyluuria

Itselläni ei riitä energia älypuhelimen käytön opetteluun, muutaman kerran olen kokeillut, ja saanut koko aparaatin sekaisin. Kerran oli ihan oikea hätäkin, enkä saanut soitettua älyluurilla edes apua, joten olen visusti vannoutunut vanhan aikaisen puhelimen käyttäjä. Puhelimellani ei pääse edes nettiin, joten en pysty etsimään yritysten sijanti tai yhteystietoja reissussa.

Puhelimeksi tarvitsen laitteen, jolla voi soittaa ylipäänsä, sekä myös laitteen, jota voi käyttää hanskat kädessä ja näyttö säröillä.  Suurella todennäköisyydellä kuitenkin puhelimeni tulen pudottamaan, aina uudelleen ja uudelleen.

Puhelin purettuna riisin seassa

Nykyinen puhelimenikin on käynyt sukeltamassa useamman kerran, tiskialtaassa, koiranruokakupisssa, meressä sekä hevosten juomasaavissa! Tämän jälkeen on viettänyt purettuna muutamia päiviä riisikupissa ja toimii edelleen! On muuten paras vinkki ikinä, että on jotain mitä edes voi yrittää.  Ennen riisivinkin kuulemista meni aina puhelimet sukellusreissujen jälkeen käyttökunnottomiksi. Tärkeintä on, että missään nimessä ei yritä käynnistää puhelinta ennenkuin se on täysin kuiva.

Kakkosluokan kansalainen

Ylipäänsä tämä älyaika tuntuu melko syrjivältä niitä kohtaan, jotka ei syystä tai toisesta voi älypuhelinta käyttää.  Joissain paikoissa joutuu maksamaan korkeampia palvelumaksuja, jos käytössä ei ole älypuhelimeen ladattua sovellusta.  Sovelluksilla myös saattaa saada sitä tai tätä alennusta useassakin liikkeessä.

Yksi asia on älypuhelimissa äärimmäisen hankala asia, omiin, hiukan toimimattomiin käsiin, on se koko. Ne ovat järjettömän leveitä, verrattuna esimerkiksi vanhoihin perusluureihin, enkä minä ainakaan ole vielä keksinyt miten niistä saa pidettyä näppärästi kiinni.