Koulukyytejä ajeltu tässä nyt taas kaksi viikkoa. Se on aika kuluttavaa kytätä kelloa sekä aamulla, että illalla ja yrittää pysyä aikataulussa. Aamuisin siinä on etenkin ollut pientä haastetta.
Ellei muuten olla vähintään melkein myöhässä, onnistun esimerkiksi pudottamaan autonavaimet jonnekin josta ne ei meinaa löytyä tai johonkin, mistä niitä on mahdollisimman vaikea onkia ylös. Auton alle avaimen pudottaminen on lähes pravuurini.
Omin voimin kyyditys
Koulukyytiinhän meillä ei ole oikeutta, koska lapsi on naapurikunnan alueella koulussa. Oman kunnan puolella ei ollut lähistöllä pientä kyläkoulua, jollaiseen halusimme.
Ennen koulun alkua suunnittelin, että voisin joinain päivinä kustantaa omasta pussista lapselle taksikyydin koulumatkalle, helpottaaksemme omaa arkiaikataulua. Mutta ilmeni sitten ensimmäisen kerran taksia tilatessani lapselle, ettei se ole mahdollista, koska taksikeskus ei voi luvata, että takseja olisi käytössä.
Olin itse 100km päässä sairaalassa ja olisin tarvinnut lapselle koulusta paluukyydin, mutta sen tilaaminen ei tosiaan onnistunut. Vaihtoehdoksi kerrottiin, että jos tosiaan haluan iltapäivällä taksin tiettyyn kellonaikaan, niin voidaan se sopia, mutta joutuisin maksamaan taksin koko ajomatkat, jos se lähtee jostain kauempaa eli muulta paikkakunnalta ajoon.
Siltikään ei voitu 100% varmuudella luvata, että kyyti koulusta kotiin onnistuisi. Eikä myöskään pystytty etukäteen kertomaan mitä koulukyyti tulisi maksamaan.
Avustajahakemus
Kävin viikolla myös vammaispalvelussa palvelutarpeen arvioinnissa jälleen avustaja-asian tiimoilta. Avustajapäätös on yleensä ollut aina vuodeksi kerrallaan, mikä tuntuu itsestä vähän työläältä aina muistaa ja päivittää tilanne.
Tänä vuonna oma päätös on vain puoleksi vuodeksi, tällä hetkellä, koska vammaispalvelun henkilöstövajauksen vuoksi ei palvelutarvetta pystytty arvioimaan loppuvuodesta.
Tällä hetkellä en edes tiedä kuka asioitani tulee hoitamaan tämän kuun jälkeen, sillä uutta ihmistä ei ole poistuneen tilalle käsittääkseni palkattu.
Toteutuuko riittävä avunsaanti?
On aina pieni jännityksen aihe, mitä tuleman pitää. Joku muu päättää miten paljon sinä tarvitset apua päätöstä tehdessään. Yleisellä tasolla moneltakin olen kuullut ja itse myös sen todennut, että avustajatuntien määrä useinkin on todelliseen avuntarpeeseen nähden liian pieni.
Yle:n artikkeli 26-vuotiaasta Elina Kurvista. joka kertoo siitä miten moni vammainen jää ilman apua kodin ulkopuoella. Artikkelissa Invalidiliiton järjestöasiantuntija Milla Ilonen ottaa myös kantaa siihen, että avustajatunteja tulisi myöntää enemmän, jotta ihmisillä olisi yhdenvertainen oikeus muun muassa harrastaa.
Itse hain myös joulukuun lopussa avustajatunteihin lisäystä, jotta voisin aloittaa uimahallilla käynnin. Altaaseen kun ei yksin ole asiaa, enkä toki selviäisi edes välttämättä pukuhuoneesta altaalle ilman apukäsiä.
Suihkun jäljiltä nahkeaan ihoon uimapuvun pukeminenkaan ei todennäköisesti tulisi onnistumaan. Vielä ei ole tiedossa se, onko avustajaan tässä tilanteessa mahdollisuutta. Jännityksellä siis päätöstä odottaen…
Postia Kelasta ja eläkevakuutusyhtiöltä
Sain myös postia jälleen valitusasioideni tiimoilta sekä Kelasta, että eläkevakuutusyhtiöltä. Molemmat pysyvät vastineissaan edelleen kannassan, että ei ole ilmennyt mitään uutta mikä antaisi aihetta heidän päätöksensä muuttamiseen. He siis tahoillaan eväsivät minulta sekä sairasloman että täyden työkyvyttömyyseläkkeen, koska voin palata aiempaan työhöni.
Vuosi sitten maaliskuussa olin kuntoutus- ja aivovamma poliklinikan kautta järjestetyssä yhteispalaverissa, jossa oli mukana muun muassa Kela sairaalassa virkailija. Kyseisessä palaverissa, sekä aiemmin ko. instanssin lääkärin vastaanotolla ymmärsin, että ainoa vaihtoehtoni on käytännössä suunnata seuraavaksi Kelan moniammatilliseen kuntoutukseen… jotta asiaa saataisiin johonkin päin etenemään.
Koskaan ei hoitavasta sairaalasta luvattua B-lausuntoa saapunut, useista pyynnöistä huolimatta. Sain lopulta B-lausunnon terveyskeskuslääkäriltä, mutta sekin oli käytännössä täysin turha. Kela hylkäsi kuntoutushakemukseni, koska moniammatillinen kuntoutus ei kuvaudu oikea-aikaisena, vaan toimintakykyä pitäisi pyrkiä parantamaan avokuntoutuksen keinoin.
Aiemmin hakiessa työllistymistä edistävää ammatillista kuntoutusta Kelasta sekin hakemus hylättiin, koska työ- ja toimintakyky eivät ole riittävät avoimille työmarkkinoille työllistymiseen.
Tuntuu jotenkin kovin käsittämättömältä, miten täällä “hyvinvointi” Suomessa on mahdollista, että sama henkilö on samaa aikaa liian terve päästäkseen sairaslomalle tai eläkkeelle, mutta aivan liian sairas osallistuakseen kuntoutukseen, koska henkilö ei arvion mukaan tule työllistymään avoimille työmarkkinoille!!!!
Muistoista voimaa
Näinä hetkinä, näiden edellä mainittujen asioiden ääreltä ja lumien jo täältä sulettua ainakin tältä erää kokonaan, on hyvä avata mielensopukasta hyvien muistojen arkku! Arki kun pyörii muuten kovin samojen asioiden äärellä… vastineita laatien, toisen osapuolen vastineita lukien ja koulukyytejä kellon mukaan ajellen!
Tyttären kanssa rekiajelulla.
Kuvaus: Susanne Vuori